Arkistojen aarteita. Part 1.

juse132 kirjoitti: Tampere Tracks Cup 16.10.94 (Pori)

Ei löydy multa. Voitko skannata ja lähettää? Sähköpostini edelleen xkaide (at) kolumbus.fi

Kaikista muista löytyi vähintään paperikopio. Todnäk. myös tiedosto.

132 SFC 4. osakilpailu, kausi 96/97, päivämäärästä ei tietoa, kuitenkin alkuvuonna 97

Ajettiin ilmeisesti 18.1.1997 Veikkolassa.

-kaitsu

Laitetaan tulemaan. Eihän tuo kummoinen ole, mutta näkyy siinä luokkakohtaisesti sijoitus, kuljettajan nimi, auton merkki ja malli osapuilleen sekä yhteispisteet.

Juttelin tänään erään vanhemman lääkärismiehen kanssa, joka oli ollut muinoin perustamassa autorataa Helsingin Herttoniemeen ja kisaillut siellä mm. Pekka Haaviston vanhemman veljen ja tämän itsensä kanssa. Oli kiintoisaa kuunnella juttuja itserakennelluista rungoista, Mura-moottoreista ja omatekoisista rengaslitkuista.

Niinpä, olin mm. Esko Haaviston kanssa jäsenenä Pekka Mannion johtamassa AK:n PSA-toimikunnassa 1971...

Kiintoisaa tämä historia. Tämä herra oli Kim Haukatsalo. Katsotaan jos hänet saisi tulemaan vaikka Riihimäen 1:24-tilaisuuteen, jotain autojen osia hänellä ainakin viel on.

Lisää arkistojen aarteita Kaukajärven kerhon muinaishistoriasta. Eilen tongin vaihteeksi slottiarkistojani. Sieltä osui käsiini marraskuulle 1979 päivätty listaus Kaukajärven silloisista rataennätyksistä. Ennätykset on kirjattu yksikössä m/min. Ne oli kirjattu jokaiselle uralle erikseen. Lisäksi oli metrimääräinen ennätys 4 x 1 min kokonaistulokselle. Kaukajärvellä tuo oli tyypillinen kisamuoto. Muistaakseni kuitenkin lähtö otettiin joka heatiin aina viivalta.

Lapsuuden leikkikaverini ja kova kilpakumppani kerholla Ari "Ahku" Aholin oli tuona syksynä kovassa vedossa. Parma-autojen rataennätyksistä hänellä oli hallussaan yhtä uraa (4) lukuunottamatta kaikkien urien ennätykset sekä kokonaisennätys 4 x 1 min.

Tuloksista voi laskea, että radan pituus oli tuolloin 26,1 m. 90-luvullahan muutimme radan toisen "dosarin" tasaiseksi kaarteeksi. Tällöin rata kenties lyheni muutaman sentin. Toisaalta se hieman hidastui.

Radan eroavaisuuksista huolimatta on mielenkiintoista verrata vakioilla Womp Wompeilla ajettuja vetoja yli 33 vuoden takaa tämän päivän tuloksiin. Nopeimmalla uralla (2) Ahkun keskimääräinen kierrosaika on ollut 7,8 s. Kokonaistulos 4 x 1 min on ollut 29,75 kierrosta. Tuloksista voi myös päätellä, että rataennätysvedot tulivat ilman ainoatakaan putoamista kisan aikana. Ei kovin huonosti 14-vuotiailta tyypeiltä ilman pitomagneettien apua kohtuullisen liukkaalla radalla autoilla joiden teho oli olosuhteisiin nähden varsin kova.

Autot olivat siis täysin vakioita Wompeja, meillä ei ollut mitään osaamista niiden virittämiseen, eikä pitoaineita. Renkaita osasimme pestä, ja sillä usein pilasimmekin ne (kuivuivat pinnaltaan koviksi). Välityksiä oli saatavilla kolmen erikokoisen lautaspyörän (33, 34 ja 35) muodossa. Kun 2000-luvulla kokeilin vanhaa Wompiani totesin sen välityksen olleen täysin metsässä. Piikkiä pienempi pinjoni (8 -> 7) teki ihmeitä ajettavuudelle... Että jos kerholla olisi joku osannut neuvoa meitä virittämiseeen, niin millaisia olisivat tulokset olleet...

Verrataanpa sitten tuloksia helmikuussa -13 ajetun Fin Cupin tuloksiin. Magneetti-nascareille Wompilla ei olisi kerinnyt, mutta ei siellä viimeiseksi olisi jäänyt. Touringit Womp kyllä pesee, mikä nyt ei sinänsä yllätä. Rallissa olisi päässyt semifinaaleihin, ja sijoittunut lopputuloksissa seitsemänneksi. GT/P:ssä matka olisi katkennut alkueriin, mutta ei sielläkään viimeiseksi olisi jäänyt.

Tarpeetonta, mutta samalla mielenkiintoista spekulointia

Nostalgiafiiliksissä kaivoin esiin kymmenisen vuotta sitten kirjoittamani jutun Kaukajärven kerhon historiasta. Juttu on linkattu aiemminkin tänne, ja on monille varmasti tuttu. Toisaalta laudalle on tullut uusiakin käyttäjiä vuosien saatossa. Ehkä heitä kiinnostaa:

www.kotiposti.net/xkaide/Kauksu/Johdanto.htm

Kun luin tuon nyt itse läpi, niin totesin, että aikaspaljon samankaltaisten asioiden kanssa sitä painitaan tänäkin päivänä mitä kerhotoimintaan tulee.

-kaitsu

Taas ryönää Kaukajärven kerhon historiasta. 90-luvulla pelastin kerhon romuista talteen kaikki sinne jääneet paperit. Tässä kuvassa kerhon "lukujärjestys" jostain vuoden -80 tietämiltä:




Kerhoiltoja järjestettiin siis neljänä iltana viikossa (ma-to). Illat oli jaettu kahteen tunnin settiin (klo 18-19 ja klo 19-20). Varsinkin kerhon alkuaikoina noista ajoista oltiin tiukkoja, ja kerholla ei oikein saanut edes käydä kuin omana iltana. Osittain tämä on ymmärrettävää, sillä porukkaa oli paljon. Kaikki illat täynnä.

Tuo kuvaamani lista lienee kerhon myöhäisemmältä ajalta. Tunnistan sen kirjatuksi omalla käsialallani, joten kerhon aikuiset vetäjät lienevät heittäneen jo pyyhkeen kehään ja hommat olivat enenevissä määriin kaatuneet varhaisteini Kaitsun niskaan. Myös kerholaisten määrä näyttää jo vähentyneen. Kolmisenkymmentä tuon listan mukaan.

Joskus kerhon loppuaikoina kehitin pistekisamuodon. Sillä saatiin puhallettua kummasti henkeä kerhotoimintaan. Kerhon "viralliset" kisat ajettiin lauantaisin moodilla 4 x 1 min. Vuosi vuodelta jengi niissä kuitenkin väheni. Jossain vaiheessa (olisikohan syksy -80) järjestin moottoripyörien speedway-kilpailusta lainatulla eräkaavioilla pistekisat. Samaan tapaanhan TamUA on järjestänyt legendaarisen Pistejäärätakilpailunsa 1:1 -autoille vuosikymmeniä. Kisat järjestettiin maanantai-iltaisin, ja suosio oli hyvä. Tupa täynnä innostunutta porukkaa. Erityisen mukavaa oli se, että kisoihin saatiin niitäkin kuskeja jotka eivät koskaan osallistuneet "virallisiin" kerhokisoihin. Muistaakseni järjestin kisat kahdesti. Kerhon vetäjä myös innostui aiheesta, mutta innostus ei kuitenkaan realisoitunut sen pidemmälle.

Reilu kymmenen vuotta myöhemmin aloin järjestämään samalla pistekisamuodolla kilpailuja kotonani 4-uraisella Scalextricilla, sitten myös Kaukajärvellä ja vuosikausia myös Fin Cupia ajettiin pistekisana.

-kaitsu

Pala henkilökohtaisen ura-autohistoriani alkutaivalta putkahti tänään esiin porukoiden kesämökin ulkovajaa tonkiessa. Vajan nurkasta osittain jo lahonneeseen lattiaan painauteneena lojui yli neljäkymmentä vuotta sitten isäni teettämä laatikko meidän ensimmäiselle autoradallemme. Koska mukana sattui olemaan kamera roudasin laatikon päivänvaloon ja napsin siitä kuvia lähinnä autenttisten, aikoinaan siihen läiskittyjen, tarrojen vuoksi. Harmi, että osa tarroista on vuosikymmenien saatossa hävinnyt, ja yksi noista kelpasi nyt siskollenikin









Lotjan ulkomitat ovat 120 cm x 81 cm. Pohja lastulevyä ja laidat vaneria. Siihen oli sijoitettu tuollainen Scalextricin 'Set 30' -rata autoinaan C20 Dart GP formulat. Ratapaketti Darteilla varustettuna oli Scalextricin mallistossa ainoastaan yhden vuoden (1970)

Jouluna on aikaa tonkia kaikkea "tarpeellista". Kuten esim. vanhojen kovalevyjensä sisältöä. SSH:n alkuvuodet on kohtuullisen hyvin taltioituna. Tässä tulokset SSH:n historian ensimmäisestä virallisesta kilpailuista. Listoilta löytyy kolme nimeä, jotka edelleen jaksavat harrastaa. Sekä pari kaveria jotka ilmeisesti keräävät autoratakamaa omissa oloissaan.



Fin Cupin edeltäjä ennen SSH:n synnyttämistä: Tuesday Tracks Cup. Nimi tuli siitä, että kisat ajettiin tiistai-iltaisin Kaukajärvellä ja allekirjoittaneen kotona.


Seuraavana talvena sarjan nimi muuttui komeammaksi: Doomsday Tracks Cup.




-kaitsu

www.dailymail.co.uk/news/article-2530336...ristmas-present.html

Taas tonkimassa vanhoja mappeja. On kahdenlaisia Fin Cup -kuskeja. Niitä jotka ovat kilpailleet Kuopiossa Puijon srk:n radalla ja niitä jotka eivät ole. Rata lienee vaikein ura-autorata jolla koskaan olen kisannut. Paikalliset pystyttivät radan 90-luvun puolivälissä. Ja Fin Cupia siellä ajettiin vielä tässä jokunen vuosi sitten. Radan nykytilaa en tunne. Legendaarisia ja hienoja reissuja kaikkinensa. Kuopio ilmeisesti tiputettiin kalenterista kun Fin Cupissa siirryttiin totaaliseesti aikakisaan. Paikallisten väsäämä oma softa oli pistekisalle.

Rata kulkee kahdessa tasossa ja mäkiin muodostui hyppyrit, jossa testattiin alustan toimivuus. Eikä rata Scalextric Classicina ollut muutoinkaan tasaisimmasta päästä. Syheröosuudet ovat Scalextricin R1 sädettä eli todella tiukkaa. Lisähaastetta auton säätämiseen toi varsin suuret jännitehäviöt.

Varsin mielenkiintoinen rata oli myös Pohjolan Jaskan neliurainen Polistil 'Veikkola Autopista'. Ajettiinkohan sillä vain kerran? Muistaakseni profiili oli varsin nopea. Ajamista vauhditti myös peukalokahvat ilman jarruja; vaati "hieman" erilaisen ajotekniikan . Tiukan neulansilmän sisäurat olivat tosiaan vailla magneettipitoa, mutta kyllä siitä F1-kalustollakin selvittiin. Vetomiehiä kun oltiin

Tuohan on ihan sairasta. Siis tuo Kuopion touhu... Onko tarkoituksena ollut vain nostajien kouluttaminen ja kuskien nöyryyttäminen?

Mun mielestä Veikkolassa ajettiin ainakin kaksi kertaa FinCupia, myöhemmin siellä oli Parman Economyt. Viimeisellä kerralla muistan, että ainoa Polistil autolla saavutettu voitto FinCupissa läpi historian tapahtui siellä. Auto (BMW 320Gr5) on edelleen vireessä ja sitä on ulkoilutettu historic tapahtumissa. Tämä oli kaudella -94 tai -95, juuri silloin kun Fly:ltä alkoi tulemaan nopeita ja hienoja magneettiautoja, mm. Viper ja MWS Venturi.

Kuopioon lähdettiin yleensä aamuneljän aikaa ajelemaan ja koko päivän kisat vedettiin siellä ja sitten taas takaisin kotiin myöhään yöllä. Mielestäni rata oli todella hauska ajaa hyppyineen kaikkineen.