ISRA 2023 Atlantic City, USA

NSR:llä on myös oma harjaton säädin, jota käyttää Andrea ja numero 1.

Tässä tiedossa olevat kuskit, jotka käyttäneet ES-32:ssa harjattomia:

#1 Dominykas Budrys
#5 Piero Castricone
#10 Luca Sbrana
#63 Paolo Trigilio
#110 Bob Budge
#119 Andrea Noviello
#132 Pyry Niemelä
#139 Paolo Sbrana
#205 Stefano Mirabelli
#622 Adrian Blakey
#638 Eben Brand


 

 

Kenenkä tekemät rungot noilla muoviratamiehillä?

 
NSR:n sivuilta bongattu kuva mosasta
 

Rungot Piero Castriconen tekemiä.

Ei saatu Eemelin rapparia tälle aamulle 

Sen minkä huomasin, Matin erän jälkeen oli vielä kaksi alkuerää jäljellä ja tuon 12. erän jälkeen Matti oli 16 - olin aika varma että ei se siitä 24 joukkoon mene Semeihin - koska 16 kovaa tulossa (tuossa vaiheessa oli pakko mennä ite nukkumaan). Mutta siellähän se näytti olevan, vain 8 kerkes edelle 13. ja 14. erästä. 

Jaksoiko joku seurata - havaintoja radan olosuhteiden muuttumisesta  tms.. ?? 

Olli meni aina finaaliin asti ja hienosti neljäs, Onnea siitä!
Anna semien 11. jäi pari kierrosta näköjään finaalista..
Matti semien 19.

toivon mukaan kuullaan vielä kaikkien kommentteja, radan olosuhteista - vaikutuksesta - renkaisiin, moottoriin, kokemusta kun vierellä ajetaan lujaa harjattomalla..

Aamupalan/kaffen aikaan tuli seurattua finaalin viimeisiä heateja. Ollilla oli tosi hyvä loppukiri, mutta harmittavasti aika loppui kesken ja noin puolikierrosta pronssimitaliin jäi eroa.

Kovaa näytti NSR "muovirata" paitasetkin äijät menevän. Taitaa kohta tulla tai olla jo "pro leluautorata" valmistajan tuotteet kysyttyjä noissa skaalakisoissakin... 

Hieman haasteellista seurata suoraan kisoja. Alkuerät katsoin osittain loppuun saakka, mutta sitten oli mentävä nukkumaan.

Finaalissa oli siis kaksi harjatonta autoa. Pieron ongelmat eivät johtuneet harjattoman moottorin tai säätimen hajoamisesta. Auton etupää oli kuulemma liian alhaalla, jolloin eniten ajetulla sinisellä auto ei saanut kunnolla sähköä. Kun kone otti sähköä painettaessa enemmän kaasua, niin kahvasta paloi sulake.

Kaiken kaikkiaan hyvä tulos harjattomilla. Ensi vuonna tilanne varmaan hyvinkin toisenlainen moottoreiden suhteen. Nyt nähdyt harjattomat vielä protoja, joissa ei hyödynnetty kaikkea mahdollista valmistuksessa.

Se jäi kertomatta, että italialaisten moottori menee nykyisiin runkoihin ilman modauksia, kun tuki on itse moottorissa. Tämä on siten huomattava parannus perinteisiin drone-moottoreihin.

En ole samanlainen sanaseppo kuin eemeli mutta tässä pieni päivitys.

Pikkusportin hiiteissä oli liukasta heti aamulla ja huonompaan meni päivän mittaan. Mututuntumalla ilmastoinnille tehtiin jossain vaiheessa jotain ja se taas voi olla vaikuttanut parantavasti taas illan viimeisiin ajoihin?

Tänään formulatreeneissä on ollut tasaisempi ilma koko päivän, olisko lie AC suljettu kokonaan. Aiemmin lämpötila ja kosteus tuntui elävän päivän mittaan aika paljon. Mekkipaikalla sai vekslata t-paita/huppari/ulkotakki välillä. Tänne on perinteisesti roudattu joka maailman kolkasta pöpöt joten enemmän tai vähemmän kaikki näyttää olevan jonkinlaisessa räkätaudissa, itsellä nyt ohi päin menossa onneksi.

Pikkusportti ja formula menee itsellä doslotin harjattomilla. Sen verran näköjään tälläsen taviksen räpellykset kiinnostaa että kun harjoitusvuoron päätteeksi laittaa auton ja kahvan pöydälle niin nostovuoron aikana autoa käydään räpeltämässä. Pyöritellään takapäästä ja ihmetellään. Kun auto otettiin kolmannen kerran käteen ja takapäätä pyöriteltiin kävin hakemassa auton nostopaikalle lattialle. Nostovuoron päätteeksi huomautin että eihän nyt toisten autoja mennä räpelöimään saati pyöritellä renkaista johon vastauksena leviteltiin käsiä.

Harjoituksissa ennen pidon huonontumista kellotin vielä 4,58 kärjen ajellessa 4,2 joten ihan normaali taso itselle koneesta riippumatta. Kisassa rupesi tulemaan aika paljon epäloogisia ulosajoja mutta vehkeet kesti maaliviivalle asti. Takaisin pilttuussa tuli huomattua että sivulevyjen ja keskilevyn väliset juotokset auton keulassa olivat irronneet joten levyt kelluivat samaan tapaan kuin produrungossta puuttuisi keulan j-bar. Joten lie sillä jokin vaikutus ollut.

En usko että punoksia on uusittu sääntökirjan ajan puitteissa, ovat paikotellen aika rujossa kunnossa, niiden noustessa ylös niitä hierotaan puupalikalla takaisin paikalleen.

Aikataulut seuraavalle päivälle julkaistaan päivän päätteeksi, toki sääntökirjan aikataulu määrittää isot suuntaviivat mutta kuitenkin.

Joo.

Onhan noita harjattomia vatkaimia näkynyt. Sellanen kun ajaa ulos, niin se jatkaa matkaa, kimpoaa laidasta ja vetää toisenkin kerran radan poikki. Kaikilla muilla on mahdollisuus osua vekottimeen, jopa kahdesti. Toki osuinhan minäkin samalla kierroksella samaan liikkuvaan maaliin kahdesti, ekan kerran ennen fingeriä, mistä ko. maali lensi laidan yli fingerin jälkeiselle suoralle. Siellä sitten edelleen liikkuvaan maaliin toinen osuma. En muista, että olisin yhtä tarkasti ennen osunutkaan.

Kyllähän se kehitys kehittyy. Pieni, kevyt, tehokas moottori ja kaarteiden suuret säteet => kisa siitä kellä on nopein moottori. On sekin yksi tapa ratkaista kuka voittaa.

Muutakin hassua on täällä harjoituksissa sattunut. Oletko joskus nähnyt, että auto tarttuu nostajan paidan selkään rattaistaan? Tai kuten tiimikaverille kävi nostopaikalla, auton osuttua pahki housujen kangas jumahti ankkurin ja magneettien väliin. Oli sen verran tiukassa, että irrottaminen vaati sekä voimaa että taitoa.

Eilen illalla oli sen verran väsy, ettei konetta jaksanut avata. Pientä flunssan poikasta ilmeisesti jyllää kropassa. Olisko sitten siitä, kun yhtenä päivänä kävelyllä kisapaikalle kastuimme läpimäriksi ja ilmastointi kisapaikalla päällä? Mekkihuoneessa oli niin kylmä, että T-paita, kauluspaita ja fleeceliivi ei vielä riittänyt. Myöhemmin päivällä, kun ilmastointi kytkettiin pois päältä, oli shortsikeli. 

Lämpötilat tosiaan vaihtelee myös ratahuoneessa. AC:n pienin yksikkö on koko kerros, ja se joko on päällä tai ei ole. On aivan arpapeliä, millaisessa kelissä ajetaan kilpaa. Pikkusportissa aamusta oli kylmää ja iltapäivää kohden lämpö nousi. Tasapuolista kaikille näin... 

Team Hyvät Eväät saa teoriassa kasaan ihan kelvollisia pikkusportteja, me vaan ei osata ajaa niillä. Omalla kohdalla kyseessä oli lähinnä ajorutiinin hakeminen tälle radalle ja saatoin olla jopa 80 parhaan joukossa. Pikkusportti on ISRA-luokista mielestäni vaikein ajettava. Auton käytös ei minulle kerro, mitä pitää tehdä eri lailla. Kun ei ole autoon luottoa, ajaa liika varovasti eikä tulosta tule. Ainoa, mitä koskaan olen ko. luokassa saanut aikaan taitaa olla kuluvan vuoden Finnish Openin Actual potential -tilaston kohtalainen suoritus. Kun ei näillä juuri kotimaassa ajeta niin ei tule harjoiteltuakaan kummemmin. Tiedä sitten pitäiskö muuttaa korin maalauskuviota, jotta paremmin näkisi miten auto käyttäytyy. Vielä kun rungot ovat hennon puoleisia, niin yhdellä reippaammalla ulosajolla saa helposti koko illaksi tekemistä.

Kolmekakkosilla räpellettyämme lähdimme kauppaan. Wal-Mart? on vekkuli putiikki, siellä on vaikka mitä mitä ihminen ei tarvitse. Pitkän haahuilun jälkeen muutama evästarvike korissa kassalle. Kokemus sekin... Jenkit eivät ilmeisesti tee samaan tapaa ruokaa kotona kuin me. Ruokakauppa täällä on paikka, mistä saa ostaa valmiiksi tehtyä ruokaa. Ruokatarvikekauppoja ei ainakaan täällä liiaksi saakka ole. Kuulin, ettei kaikissa uustuotantoa olevissa amerikkalaiskodeissa ole ollenkaan keittiötä. Mitäpä sitä hukkaneliöitä kämpään, kun voi käydä mäkkärissä. Se muutens on vielä kokematta, ja ainakin koitetaan keretä -listalla se on kyllä.

Formulan treeneissä saimme parannettua suoritustamme merkittävästi. Harjoitusten loppua kohden näytti hyvin valoisalta. Tein aamusta loppuun mukaan ottamani uuden 12-magneettisen F1 set-upin ja kasasin siitä koneen. Kone oli varsin kiva ajettava, tosin sen ensitestin tein rungolla, joka ei ollut meidän ykkösrivin vekotin. Meillä on noin 3 oikein hyvää runkoa, joissa on juttuja vain siksi kun me voidaan tehdä niin. Se on yksi syy siihen, että ne toimii hyvin, todella hyvin. Pikkuisen hitaalla moottorilla punaisella 5,8 sekunnin kierrosaikaa, ja auto erittäin vaikea saada urasta pois. Koneella oli vaan ajettu jo niin paljon, ettei sillä uskaltanut lähteä kisaan mukaan. Tähän runkoon tuo uusi kone ja kokonaisuus oli todella hyvän tuntuinen. 5,5 sekuntia ei kummoista puristusta vaatinut, eikä niin kovin rengaskriittinenkään ollut. Tässä vaiheessa näytti vielä oikein, oikein hyvältä.

Päivän suomalaissankari varikolla oli Matti. Kun THE lähti syömään, meiltä jäi kuunnelma "Knalli ja sateenvarjo" soimaan tasutalle. Matin hiljennettyä ikivanhan suomalaiskomedian koko muu suomitiimi taputti ja hurrasi ääneen, tai niin meille ainakin kerrottiin.

Tämän kisan jälkeen tiimin mekaanikon lisäksi mitä ilmeisimmin myös maalari saa fudut. Kun katsoo meidän formulakoreja, niin onhan ne varsin karuja. Onneksi katsastushenkilöillä oli hyvä mielikuvitus, ja ne näyttivät sekä riittävän läpinäkymättömiltä että tarpeeksi esikuvanmukaisilta. Molemmissa oli suunnilleen oikeita värejä suunnilleen oikeilla paikoilla, tosin enemmän ja vähemmän miten sattuu. Sponsoritarrat kuiteskin olivat sellasten firmojen, mitkä noita talleja (Jordan ja HAAS) ovat oikeasti tukeneet. Eivät kylläkään välttämättä noilla yhdistelmillä.

Molemmat katsastuksesta huomautuksitta läpi. Kannatti viimeistellä sivuponttoonit valkoisella maalitussilla alapuolelta, nimittäin katsoivat myös vinosta!

Aika-ajo. Jep. Se menee persiilleen noin 8 kertaa kymmenestä. Kädet tärisee ja jännitys pilaa suorituksen lähes joka kerta. Vastahan noita muutama sata on takana eikä vieläkään tule mitään. Lääkkeitäkin tuohon löytyisi, niillä vaan haittavaikutuksina on mm. refleksien hidastumista. Että valkkaa siitä rutto tai kolera sitten.

Meillä molemmilla meni aika-ajo niin persiilleen, että herätys on hyvin, hyvin aikaisin. Tämän kun piti olla meidän vahvin luokka täällä. Nätisti sanottuna eniten keljuttaa kaikki ja toiseksi eniten kaikki muu. Liian hyvä runko kolmannessa erässä rikottavaksi, siellä kun tuskin vehkeet kestää ehjänä erän puoliväliin. Tuon rungon täydellistämiseen olen tehnyt noin 20 tuntia duunia ja jos sillä huomenna ajaa, niin sen voi todennäköisesti suoraan nakata roskiin. Formulalla ajaminen on hyvin palkitsevaa ja siinä oppii paljon, mutta jos ei ole todella hyvällä autolla tilaa mennä, niin ei minun hermot semmoista kestä. Itselle aivan sama olenko 80. vai 101. ja eiköhän noita ulosajo- ja väistelyharjoituksia jo ole tarpeeksi monta takana. 

Aamusta kuitenkin vaihtamaan tiimikaverille lappuja ja sitten nostamaan, kisanjohdon kanssa on juteltu, ettei Markun kannata nostaa kisassa. Jää hyvin aikaa rakentaa isoja sportteja ja tiedä vaikka Atlanttiakin tulis käytyä kattomassa, täällä on kuulema meri ihan tuossa rannassa?

-eemeli-
 

Markulle ei tullut kierrosaikoja harjoituksessa mustalla ES-24?


 

Juu harvemmin ne ajat mustalle tulee kun ajaa liilaa uraa..

Markku on niin iso mies, että tarvitsee kaksi ajopaikkaa, anteeksi Markku.
 

Do diin.

Formulat taputeltiin meidän tiimin osalta heti aamusta. Markulla alkoi hyvin ja erävoitto näytti toiseksi viimeiselle heatille saakka mahdolliselta, mutta sitten tuli kaikenmoista ja lopulta sijoitus oli 81. Tiimin mekaanikko koitti kasata itsensä heikolla menestyksellä. Kun tarpeeksi harmittaa, niin ei siitä ajamisesta tule mitään. Liian kova yritys voittaa erä kostautui lukuisina ulosajoina. Kierrosajat olivat maltillista 5.5 - 5.7 tasoa. Formuloilla ajetaan nykyjään todella, todella kovaa. Enää ei riitä että auto toimii, sen pitää myös kulkea kovaa. Noheva kuski kerkiää ajaa ulos noin 19 kertaa alkuerän aikana, jos yrittää liika kovasti voittaa juuri sen erän. Hermohan siinä palaa ja varoituskin tuli. Ensi kerralla pitää huutaa rumia suomeksi niin Andy ei ymmärrä. Simme luultavasti kyllä, mutta sitten pitää kirota japaniksi tms jos hää on pömpelissä. Olin lopulta 57, mikä oli ajamisen tasoon nähden oudon hyvä sijoitus. Autolla olis ollunna potentiaalia helposti 30 joukkoon. 

Jokohan mainitsin, että nähtävyyksiäkin on katsottu? Kävimmä Atlantin rannassa pälyilemässä ulapalle. On se iso lotakko! Yllätys oli, että simpukoiden kuoria on tosi paljon rantahiekan seassa. Aika pauhu aalloista lähti.

Eurosportin treeneissä teimme kovasti hommia hyvien aihioiden seulomiseksi autokasasta. Lähdimme treeneihin 7 auton voimin, joista valikoitui molemmille treeni- ja kisa-autot. Teimme runkoihin muutamia parannuksia ja viimeisissä treenierissä kokeilimme eri renkaita. Molemmille löytyi oikein hyvät kombinaatiot. 

Tiimin ykköskuski Markku repäisi huiman tuloksen aika-ajossa ollen 59. ajalla 4.057. Tämä on toistaiseksi tiimin paras saavutus näissä kisoissa! Minulla joko kone kuoli taikka oli sähkönsaantiongelmia, huimalla 4.4 sekunnin ajalla joutuu heräämään aikaisin. Romuerään punaiselta, ja kisa alkaa sen arpomisella, vaihtuuko kone vai ei. Mieluummin ajan 7 heatia järkevällä autolla kuin 8 sellaisella, mikä ei kulje mihinkään. Voi olla, että kähvani ei tykkää paikallisen powerin ja kipinöivien preidien yhdistelmästä? 

Plääni on, että viivalta auto kouraan, preidien tsekkaus ja testikierros. Jos ei toimi, niin sitten juostaan. Kolvi on jo odottelemassa hot pits -paikalla. Ilta meni rattoisasti koneen vaihtoa harjoitellen. Nyt on varattuna juurikin samanlainen moottori kuin autossa on paikallaan. Kun sovitan moottorin uuteen runkoon, koitan tehdä sen niin, että se osuu myöhemminkin suoraan kohdalleen. Eli siis minulla useimmissa rungoissa on moottorin paikka puuhattu niin, että kone tulee heittämällä oikeaan kohtaan. Tusina kertaa harjoiteltuna nopein setti oli 1 min 30 sek ja keskimäärin meni noin 2 minuuttia. Näyttää siis siltä, että ekasta heatista jää ajamatta noin puolet (lämmittelyn aikana saa aloittaa ja silloin ehtii irrottaa moottorin)

Hankalinta on saada johdot kiinni. Kuumalla kolvilla käy niin, että johtojen jäähtyminen kestää tosi kauan ja sitä helposti irrottaa liika aikasin näpit. Mielenkiintoisia aikoja tiedossa huomiselle. Amatöörit ulkomailla jne...

Varikolla käy siivoustiimi joka ilta. Laattia imuroidaan, ja kaikki lattiatasolla tai muuten läsnä olevat kassit ja pussit kollataan josko olisi jotakin mikä joutaa roskiin. Jo kolmena iltana olen kertonut, että meidän mekkipaikalta ei nyt viedä enää mitään muuta roskiin. Pöydiltä lähtee kaikki mukit, kupin jne. Yhtenä iltana oli lähdössä paperikassillinen koreja ja produautoja, jotka olin kerännyt pois mekkipöydältä kieriskelemästä. 

Tässä kuvatus (kuvan propsit Markulle) tiimin mekaanikon mekkipaikasta. Reilun tunnin kestäneen naamioinnin jälkeen näyttää siltä, että tuossa pystyy jopa jotakin rakentamaankin. Kun on kiire, pöydälle kertyy kaikkea ja paljon muuta. Kuvaa varten siis on koitettu laittaa kaikki suunnilleen sinne minne ne kuuluvat...  Kiitokset varikkorakennelmien olemassaolosta menevät Slot Racing Clubin alaisuudessa toimivalle pienelle yksityistiimille. Kiitos! (nostaa hattua kaksin käsin)




-eemeli-

 

NSR osaa käyttää mainosarvon harjattomalla ajetusta paalusta hyödykseen 

Amatöörit Ameriikassa vol #11...

Siis Mr. Budrys oli kaikki 0,003 sekuntia hätäisempi kierroksella kuin toiseksi tullut, että ei kyseessä kuiteskaan mikään ylivoimainen TQ-aika ollut. Mitähän olis ollut jos hällä olis ollunna perinteinen moottori? Vatkainten ohittaminen on muutes suht hankalaa, koska kierroksen ajorytmi on ihan erilainen, ne jarruttaa ja kiihdyttää ihan eri lailla kuin normaalit moottorit... vaikia osua oikeaan hetkeen. Sitten kun saat melkeen kiinni ja tulee träkki, ne rullaa 4 metriä kun sähöt on katkenneet.

Tänään oli aikainen herätys. koska aika-ajot meni ihan persiilleen. Tiimikaverikin joutui heräämään ajoissa, kun tiimin mekaanikko aloitti kisan ekan romuerän punaiselta klo 08.00. Plääni oli katsoa preidien kunto ja sitten tehdä päätös josko vaihdetaan kone taikka ei. Virittelin eilen illalla kolvin jo valmiiksi hot pitsille aavstuksella että sille tulee käyttöä. Ja tulihan sille.

Olin ennen katsastusta katsonut luupilla läpi kaikki rungon juotokset, ja että kaikki muu on OK. Eipä tullut katsottua moottoria tarkemmin. Preidit oli mukamas vähän matalalla (asian voi selvittää kohtalaisella tarkkuudella, kun laittaa numerolappua keulaan - sitähän joutuu hiukan hieromaan paikalleen...), ja Markku niitä pikkusen nosti. Ei auttanut => kone vaihtoon treenivirralla.

Ajoin puolitoista kierrosta treeniä punaisella, elikst Pit Zonelle ehjän kierroksen jälkeen. Ja toki onnistuin päätymään radan reunan ylitse munkin sisäpuolelle. Nostajan ojennettua kotteron tiimikaverille (stopin aikana ehti juosta hot pitsille) vaihto alkuun. Kori auki, vanha kone irti, johdot irti, uusi paikalleen ja tauko, koska treenivirta loppui. Tässä vaiheessa kone oli jo oikealla paikallaan. Kaiken hämmingin keskellä (käsi väsyy odotellessa josko alotettasi erä vai ei) kerkesin vielä kokeilla, että välys on OK. Simme silmä tarkkana katsomassa ettei vaan mekata laittomasti. Erän oikeasti alettua kone kiinni takaa, kuitti rattaiden väliin ja pinjonin alta juotos, sitten vielä takaa juotos uudelleen. I'm not nervous, I'm not nervous... Johdot paikalleen ja ajopaikalle, Markku laittaa korin ja tuo auton perässä. Race director nakkaa träkillä, jotta auton saa lähtöviivalle (kisa alkaa aina lähtöviivalta) ja kisaan mukaan. Ekaa hiittiä on tässä tässä vaiheessa jäljellä 1 min 42 sekuntia, että ei sen koneen vaihtoon ikuisuuksia mene. 

Konetta vaihtaessa kiinnitin huomiota outoon tahraan toisessa renkaassa, Luulin, että se oli peräisin ulosajosta radan laidan sisäpuolelle. Ehei... auto oli todella, todella liukas. Vielä todella paljon liukkaampi kuin ihan aluksi kylmällä radalla. Jep, kylmällä radalla mielellään alottaisi jostakin muualta kuin reunalta. Meni hyvä tovi keksiä, mistä fassin puolen takarenkaaseen oli päätynyt liimaa. Sarjassamme omituisia seikkoja mitkä pilaa kisan tämä yltää aika korkealle, suunnilleen samalle tasolle kisakoneen vian kanssa. Montako kertaa sinulta on treeneissä katkennut hiilenjousen tolpan titaaniruuvi? Siis niin, että lisäksi hiilikanavan kultapinnoite on vielä päädyssä liimalla kiinni, eikä koe pienintäkään yhteenkuuluvuutta itse kanavan kanssa? Kisan jälkeen tosiaan selvisi, että koneen kuolema johtui hiilikanavan huterasta kiinnityksestä päätyyn, yläreuna irvisti millin verran. 

Olin siis takaisin kisassa mukana ja auto oli täysin ajokelvoton. Alla parhaat renkaat, mitä ikänä olen onnistunut hankkimaan. Menevät kelissä kuin kelissä hyvin. Ai niin, se laikku renkaassa... on yllättävän tiukassa. Ei irtoa sormella, ei irtoa millään muullakaan, joten renkaat vaihtoon. Kisakuski olisi vaihtanut renkaat heti, amatööriltä (joka toki joutui nousemaan ylös pari tuntia ennen heräämistä) menee puoli hiittiä tajuta, että vaihtoonhan ne menee. Kisan jälkeen käy ilmi, että renkaissa on liimaa. Kuulostaa kovasti todennäköiseltä, jep. Mitä ilmeisimmin liima oli peräisin holkin liimaamisesta renkaaseen. Pikku tippa pikaliimaa koneenjuottojigin reunalla, renkaan syvennyksessä, vartti ennen erän alkua. Niin siihenpä sitten ilmeisesti osui rengas (koitappa pikaliimatippaa vartin kuluttua, kuinka tarttuvaa se vielä on...) ja kanan hampaita harvinaisemmat renkaat pilalla.

Meni siis toisen hiitin alkuun, että pääsi oikeasti ajamaan. Ja kyllähän tuo sitten kulki ja toimi. Kylmähköllä radalla pääsin alle 4.3 sek kierrosaikoihin suht helpolla. Pientä tasoeroa ryhmässä, sain hitaimman kiinni liki joka 4. kierros. Kun ajoimme vierekkäin, kysyin kohteliaasti josko tarvittaessa saisin tietä, turha pilata molempien kisaa. No, we are racing now. Asia selvä. Sittenpä ohitustilanteissa ko. kaverin auto teki tuttavuutta radan laitojen kanssa useampaan kertaa. Ei siksi, että olisin kelju kanssakilpailija, vaan siksi, kun en aina tajua ajoissa että vieruskaveri yhtäkkiä hiljentää kesken mutkan. Kajaang!

Oma sijoitus lopulta 94. Ilman teknisiä onkelmia olis ollunna helposti noin 60. 

Treenivirran loputtuahan ei saa mekata, eikös niin? Korin leikkaaminenhan ei tietenkään ole mekaamista, eikä sakset ole työkalu, ja autonhan voi itse viedä viivalle puoli minuuttia myöhemmin kuin muut. Jos et ehdi kävellä ajopaikalle, kilpailun johto nakkaa träkillä. Tasapuolista kaikille, eikös vaan?

Tiimikaverin kisa alkoi varsin namisti. 2 ajetun hiitin jälkeen edelleen toisena, takana mm. J. Cleave. Pikku mutkia matkaan toivat nostot. Toki on ulosajo on yleensä joko oma tai auton kasanneen mekaanikon vika, mutta siinä vaiheessa kun auto unohtuu nostajan näppiin pariksi kierrokseksi, niin ei kiva. Joskus ruuhka nostopaikalla ansaitsee träkin, joskus ei. Jippii. Vähän preidionkelmaa (onhan se vaikia vilaksta, josko ne ovat pystyssä taikka eivät) ja sitten mystisesti Markun auto hyvin ulosajohakuinen. Tiimin mekaanikko (joka saanee kisan jälkeen fudut yhdessä maalarin ja moottoreiden rakentajan kanssa) tajuaa vasta parin minuutin kuluttua, että todennäköisesti runko on kiero. Ja niinhän se olikin, keskeltä mutkalla. Asian korjaamisen jälkeen ajo helpottui huomattavasti, välissä vaan kerkesi mennä monta kierrosta sivu suun. Markku lopulta 82.

Suomalaisista semeihin Matti. Johtuiko sitten kosteasta ilmasta vai mistä, niin renkaat tuntuivat monella kuluvan nopeasti, ja rataan kertyi kumia kovinkin paljon. 

Kisan jälkeen kävimme tutustumassa paikalliseen harrastekauppaan Hobby Lobbyyn. Se oli iso mesta. Löytyi kaikkea kuumaliimasta kurahousuihin, vaan ei K&S:n lankoja saati putkia, keittiötarvikkeita taikka pokemonikortteja. Muutoin tosiaan askartelukampetta laidasta toiseen. Tulipahan käytyä, kokemus sinällään.

Illalla kävimme vielä tutustumassa paikalliseen kaloritarjontaan Nätisti sanottuna hinta/laatusuhteeltaan heikoin hampurilainen ikinä. On vähän pelko, että ruokahalu katosi kokonaan tuolla keikalla. Ei jatkoon.

Huomenna kattellaan semejä ja finaali, pakataan loput kamppeet ja toivottavasti ehdin vielä pyörähtää paikallisessa eräjormakaupassa katsomassa Rapalahyllyä. Kotimatkaa odotellen...

-eemeli-