Hep.
Kiitokset järjesteneelle seuralle! Kaikki toimi kuten pitikin, kilpailunjohto oli jämäkkää ja asiallista kuten pitääkin ja osien merkkaaminen suoraan numerotarroihin on oikein mainio tapa, jonka yleistyminen on mielestäni hyvin suotavaa. Kiitos myös Ristollle onnitteluista, tämä oli pitkästä aikaa vaihteeksi varsin onnistunut kisaviikonloppu.
Näytti siltä, ettei perjantaina ole kiire mihinkään, mutta maailmantilanteen masinoimana meillä työmaalla kävimme henkilökuntaporukalla tutustumassa koulun västönsuojaan ja muutakin ajankohtaista kokousasiaa pukkasi. Joskus se vielä tulee kisaviikonloppu, kun ei ole kiirus ja kaikki on valmiiksi tehtynä?
OG-auto oli valmiiksi puuhattuna, lähinnä vain renkaiden kokeileminen ja yksi vaihtoehtoinen moottori testattavaa. Moottori oli lyhyt testi, varsin äkkiä koitettu ettei tällä ainakaan kannata kisaan lähteä. Oletusversiolla siis kisaan. Rakensin hiihtolomalla vanhan Dubickin kokonaan uudestaan. LIsäsin joustoja keulaan ja sivulevyjen takareunaan veistämällä laikalla leikkaukset. Runko tuntui käsissä ihan hyvältä ja testipäivä Mikkelissä valoi vähän uskoa, notta tämä vois olla hyvä kokonaisuus.
OG toimi hyvin ja renkaiksi valikoitui vanhaa erää olevaa Speed Shoppia. Testissä oli hieman tavallisesta poikkeava välitys. Kun ei hukkaa mitään pois, niin laatikosta voi vielä löytyä 80p 8t pinjoni 2 mm reiällä. 8/45 oli ilmeisesti vähän pitkä välitys, hiukan tiuhempi kaiketi olisi toiminut paremmin. Aika-ajossa kuitenkin 4.600 ja paikka kuumassa erässä reilulla 0,001 sekunnin erolla kahdeksanteen. Onnin kanssa meillä oli tiukkaa kisaa myöhemminkin viikonlopun aikana.
Ajo eteni kohtalaisesti oranssille saakka. Olin siis laikannut sivulevyjä takaa joustojen takia. Niinpä apparin puolen sivulevyn kannatuskoukku mahtui kolarissa joustamaan pois poikkituelta, ja auto oli hieman haastava ajaa omalle kohdalle tutkittavaksi. Arvasin, mistä voisi olla kyse jo ennen kuin auto oli kohdilla. Kori irti apparin puolelta ja sivulevy paikalleen. Tämä meni vielä helposti, mutta normaali kisajännitys päällä on yllättävän vaikeaa saada korineuloja paikalleen. Nytkin takaneula sujahti putkeen vasta viidennellä yrityksellä. Erän loppupuolella kysyin tiimikaverilta paljonko on gäppiä eteenpäin ja kuulin että "kaksi kierrosta Heikkiin" kun Markku oli huutanut "2 kierrosta Verttiin". Koska meillä on ollut Heikin kanssa monesti tiukkaa kisaa, niin tästä riemastuneena koitin ajaa Heikin kiinni tunnetuin seurauksin. Jos olisin tiennyt Heikin olevan jo turvallisesti takana, olivin varmaan saanut Vertinkin maltilla kiinni. Lopulta sijoitus 9. ja siihen kaiketi voi olla tyytyväinen tällä kertaa.
Rakensin produautot valmiiksi osittain perjantaina ja osittain lauantaina aamupäivällä. Olin varautunut kolmella eri tavalla rakennetulla rungolla ja päätöksellä olla ajamatta suosikkirungollani (ISRA 2018). Mikkelin testipäivänä Markun kanssa kokeilimme rungon vaihtamista niin, että kaikki muut osat pysyvät samoina, ja silloin kelluvilla neulaputkilla varustettu versio meni parhaiten. (Markku ajoi 3.8 sekunnin kierroksia Mikkelin radalla). Nyt kuitenkin valikoitui toinen vaihtoehto, jossa pannan sivuliike edestä oli juonittu pois ja silikoniteippiä takana. Panta liikkui edestä vain pituussuuntaan ja takaa myös sivuttain sopivan nahkeasti. Valinnan syynä oli laiskuus vaihtaa parempaa moottoria toiseen runkoon. Renkaina kokeilin Piranhaa ja Herminatoreita, jälimmäisten tultua valituiksi kisaan. Lauantaina kävin treeneissä lähinnä varmistelemassa valintaa, Hyvinkään rata on jo aika tuttu ajettava. Koitin myös vähän säästää ajokättä kun sen kanssa on ajoittain ollut haasteita.
Jos lainaat erilaisessa purkissa olevaa pikaliimaa, niin muistathan siivota roiskeet pois mekkipaikalta, muistathan? Katsastusaikaa oli jäljellä noin 3 minuuttia, kun laitoin auton katolleen mekkipyyhkeelle. Kun otin auton viedäkseni sen katsastukseen, oli kori liimaantunut pyyhkeeseen katostaan kiinni. Tässä vaiheessa olin likellä sanoa "voi hitsi kun harmittaa" MInulla on pikaliiman irrotusainetta, muttei tietenkään mukana. Varovainen irroittelu ja kova toive siitä, ettei kori murru liiman vaikutuksesta. Aina ei kaikki mene putkeen ja joskus menee tosi omituisesti pieleen.
Produn aika-ajo on ollut minulle usein hyvin haastava. Vaikka autoni tähän luokkaan ovat olleet oikeinkin hyviä jo vuosia, niin jotenkin se vain jännitys aina tapaa pilata muutoin hyvän suorituksen. Kun Mikko näytti autoa ennen ajosuoritusta, ei huomio kiinnittynyt niinkään preideihin vaan siihen, olinko musitanut juottaa moottorin kunnolla kiinni. En ollut. Tässä kohtaa vähän jännitti, että ihan kovin montaa kolaria ei passaa ajaa sitten. Tuumasin, että jos hyvin menee, niin 11 kierrokseen voisi olla mahdollisuus yltää. Noin viiden kierroksen kohdalla huomaan, että voisi olla syytä vetää vähän henkeäkin välillä. 11.36 jäi harmillisen likelle 4. tilaa, mutta olin hurjan tyytyväinen tulokseen.
Kimmo oli pitkästä aikaa messissä. Treeneissä hän ajoi hyviä sektori- ja kierrosaikoja kuten yleensäkin, mutta jsotakin syystä aika-ajossa mikään ei onnistunut ja paikka ekassa erässä oli taattu. Nostan hattua Kimmon ajolle: varsinaisessa autosateessa 335 kierrosta on huima suoritus!
Kisassa nähtiin myös mekaanikko-osaston edustaja Kale kahva kädessä. Harjoittelimmekin Kalen kanssa kolarointia jo pari viikkoa aikaisemmin kerhokisassa. Margus otti kuvan tilanteesta, jossa JK Aelosin etukulma on Cahozan moottorissa erittäin, erittäin tukevasti kiinni. Irrotajien mukaan kulmaa ei tuohon pisteeseen paljain käsin saa asemoitua. Tällä oli jonkin verran työllistävä vaikutus meille molemmille. Kale oli oman eränsä kolmas ja koko kisan 25. Hyvä Kale!
Oma kisa meni vähän varoessa, ettei tule kolaroitua. Auto oli oikein mainio ajettava, renkaat toimivat keliin hyvin ja muutenkin kaikki pelasi aika ok. 2 heatia ennen loppua olin 3 kierrosta Nykäsen Harria edellä, ja vaikutti siltä, että tilanne hyvällä ajolla voisi pysyä voimassa. Punaisella sitten vähän rysähti, ja auto päätyi kauas radalta. Sojottavat preidit eivät ollee ttärkein syy tarttua autoon (ja päätyä pit zonelle) vaan tarkistaa, josko moottori vielä kestäisi kisan loppuun saakka kiinni. Ne preidit tietenkin jäivät vähän ylös ja fingerin jälkeen menin ulos kolmesti peräkkäin, Piti korjata ja sitten loppuun saakka menikin tiukasti kisatessa kumpi vie erän 6. tilan. Harrihan sen lopulta vei, ja aika-ajotulos huomioiden eroa viimeiseen pokaalisijaan jäi kaikki 4 osaa. Ensi kerralla sitten kone kunnolla kiinni ja vähän rohkeampaa ajoa!
Sporttiin mekaamisen kanssa tuli vähän kiire, kun kasasin auton vasta lauantaina, lähinnä laiskuus renkaiden tekemisessä etukäteen kotona teetti kiirettä. Kokeilin kolmea eri rengasta, joista valikoitui Alphaa alle. Kaikki menivät OK, mutta Alpha vaikutti sunnuntaina aamulla toimivan hieman paremmin kuin muut. Lauantaina tilanne oli toinen. Testasin kahta moottoria, joista paremman laitoin takaisin laatikkoon odottamaanseuraavaa kisaa, se tuntui liian nopealta vallitsevaan keliin ja kuskin päivän kuntoon. Valikoitunut oli myös mukavampi ajettava, joten sikäli valinta oli onnistunut. Yhden kisan siististi ajettu kori kisakoriksi ja ajamaton varakoriksi.
Aika-ajossa yllätyin itsekin 4.287 ajasta, jolla olin 6. Auto meni oikein hyvin rataa ympäri ja paremmalla ajamisella varmaan 4.20 olisi ollut aivan saavutettavissa.
Kuumassa erässä ajaminen oli yllättävän leppoisaa, kun auto toimi erinomaisesti. Hyvällä autolla on helppo ajaa hyvin! Tavoitteena oli ajaa keskimäärin 51 kierrosta / ura eli 408. Keltainen ja oranssi menivät suht OK, yhteensä liki 104 joten tavoitteessa oltiin. Tokalla uranvaihdolla Harri huutaa, että hae teippiä! Minä tähän, että mitä ihmettä...? Korin vasen takakulma aivan riekaleina, ihme ettei kori ollut renkaan ympärillä ja rattaan välissä yhtä aikaa. Juoksin kiireellä teippiä. Onneksi valkoiselta auton saa helposti itselle ja pit zonelta takaisin rataan. Teippaaminen onnistui yllättävän hyvin, mutta kierroksia tähän silti muutama tärvääntyi. Entistäkin rauhallisempaa ajoa siis. Varsinkin reunaurat koitin ajaa hyvin huolellisesti, ja siinä kohtalaisesti jopa onnistuin. Kaikkiaan parhaita eriä ikinä, kun kerrankin onnistuin välttämään hyvien sektoriaikojen ajamisen houkutuksen. 2 uraa ennen loppua katsoin, että 92 kierrosta lisää riittää finaalipaikkaan, purple ja musta jäljellä. 46 molemmilla ja se on siinä. Purplella 49 ja mustalla vielä liki 50, joten eka finaalipaikka sportissa vuosiin varmistui. Erän jälkeen hirvitti, etummainen johto oli irronnut juotoksestaan ollen vain shunttilangassa kiinni. Onneksi en ajaessa tiennyt.
Ja siis ennaltahan ei ollut minkäänlaista valmistautumista finaalissa ajamiseen, ei valmiiksi lähimittaan tehtyjä renkaita samaa kumia tai muutakaan. Oletusarvona oli, että oikein hyvä, jos 10 sakkiin mahtuisi. Tuli hieman kiire, mutta niin vain minuutti ennen mekkiajan päättymistä auto oli pöydällä, sillä seuraavaan kisaan säästetyllä moottorilla.
Finaalitavoite oli 500 kierrosta, ja siihen pääsinkin. Auto oli vähän isommillakin pyörillä oikein hyvä ajettava, ja parin minuutin kohdalla tunnelma olis sellainen, että eiköhän tastäkin selvitä. Rauhallista ajoa virheitä välttäen, ja onnistuin väistämään useimmat kolaripaikat. Taktiikkana oli edetä varmasti ja pysyä pois muiden tieltä, Alkuun näytti siltä, että tässä ajetaan tiukkaa kisaa 7. sijasta, mutta loppua kohti teknisten ongelmien vaivatessa muita näytti mahdolliselta päätyä jopa kuudenneksi.
Jostakin syystä vähän väliä huomasin ajavani Pyryn kanssa samaa tahtia. Normaalisti Pyry on mennyt menojaan enkä ole perässä pysynyt, mutta nyt välillä pystyin jo haastamaankin pikkusen. Tasaisen varma ajo toi lopulta 4. tilan, joka on kotimaan sarjakisoissa paras tulokseni ikinä. Tähän auttoi tok ise, että moni normaalisti finaaleissa nähtyä kisaajaa oli poissa, mutta saahan tuosta silti pisteitä. Finaali on huomattavasti hauskempi tapahtuma kahva kädessä, tästä ei voi juuri eri mieltä olla.
Finaalin loppupuolella meilla oli Onnin kanssa tiukkaa kisaa. Jos onnin renkaat olisivat riittäneet 10 kierrosta pidempään, en olisi junioria kiinni saanut. Huima suoritus Onnilta, olikos tämä jo 3. kerta peräkkäin sportin finaalissa?
Jussi järjesti väliaikaohjelmana näytösajoja harjattomalla vekottimella. Se meni pelottavan hyvin rataa ympäri, vaikkakin paljon on vielä haasteita, joihin pitää löytää ratkaisut. Omalla kohdalla kun harraste on yhdistelmä kädentaitoja ja ajamista, niin harjattomien invaasio (arvaan, että 3 vuoden kuluttua ovat arkipäivää) laittaa miettimään, vieläkö laji jaksaa kiinnostaa oikeasti, jos tekemisosaamisen sijaan ohjelmointiosaaminen nousee tärkeäksi pointiksi. Riston (mukava nähdä vierailevia tähtiä) kanssa tästä spekuloitiinkin, että muutoksia on tulossa ja harjattomissa on puolensa niille, keitä ajaminen kiehtoo enemmän kuin mekkaaminen. Itsekin kokeilin ja no, olihan se aika erilaista.
Kaikenkaikkiaan omalta kohdalta erittäin onnistunut viikonloppu. Harvemmin käy näin, ettei mikään aika-ajo mene kokonaan persiilleen. Mistä lie johtuukin, niin jännittäminen yleensä pilaa siinä kohtaa suorituksen. Ehkä kun kolmatta kertaa lähtee kisoihin, niin sitten jo helpottaa?
Ja voi olla, että Team Hyvät Eväät saa uuden jäsenen lähivuosina, sen aika näyttää!
-eemeli-
.png){kind=spacer}
