Eurosarja II Kotka 8-10.10.2021

Ratatila auki puoli kahdesta eteenpäin. Rataan virta kuitenkin kello 16.00.

Kisastream:
Livetulokset: kopsa.fi/LiveTiming/

Olipa kiva nähdä kaikkia ja kisata pitkästä aikaa. Kiitos kuuluu koko porukalle! Eemelin kanssa otatettiin joka luokassa, kaveri vei 3-0 mutta tulos ei kerro kaikkea. Nähdään Hyvinkäällä parin viikon päästä.

Kiitokset kaikille osallistujille ja erityinen kiitos järjestelyissä auttaneille. Kivaa oli kisata vuoden tauon jälkeen Eurosarjan merkeissä. Pienemmällä osallistujamäärällä kahden kisapäivän formaatti tuntui toimivalta ratkaisulta. Perjantaina saivat innokkaimmat testata kalustoaan rauhassa ja kisapäivän treeneissä ei ollut ruuhkaa. Lauantaipäiväklin saatiin loppuun noin kello 20.30, vaikka ajettiin kaikki muut paitsi sportti lauantaina.

Oman tiimin ajot menivät hieman kaksijakoisesti. Ella ajoi hienosti kolmanneksi EL-luokassa ensimmäisessä Eurosarjan kisassa treeniautolla. Huomasin vasta lauantaina, että kisa-auton takalaakerit olivat aivan loppu. Treeniautossa oli vanhojen sääntöjen mukainen liukulaakeroitu Koford, jonka kannunlaakeri hirtti kiinni ekan lähdön aikana. Toisen lähdön aikana öljysin laakeria sen verran monta kertaa, että ongelmaa ei enää tuillut. Mekaanikolle siis hieman töitä ennen seuraavia kisoja...

Produn osalta kummankin auto toimi treeneissä ja kisan alun aikana täydellisesti. Ella yllätti aika-ajossa varmalla suorituksella ja ajoi kuumaan erään. Harmittava koneen hyytyminen pilasi kuitenkin kisan, kun vauhti oli kisan aliussa todella hyvä. Oma auto oli todella hyvä, vaikka treenissä pari kertaa auto ei lähtenyt kuin työntämällä liikenteeseen. Kisassa tätä ongelmaa ei onneksi tullut, mutta sitten jumitti takapään laakerit. Öljypullon hakemiseen ja öljyämiseen kuluii sitten ainakin 5 kierroksen verran aikaa, joten voitto jäi tällä kertaa ottamatta. Produn osalta autoni säädöt ovat kuitenkin kohdallaan ja suunnilleen samoilla säädöillä olen ajanut viime vuodesta lähtien kaikki kisat. Käytin edelleen vanhojen moottorisääntöjen mukaista moottoria, joten sellaisellakin kerkeää. Korin tietenkin vaihdoin Teslaan sattuneista syistä... Korien leikkauksessa käytin ensimmäistä kertaa James Cleaven korijigiä. Se on kyllä ehdoton väline, jos joutuu monta autoa mekkaamaan, kuten meidän kahden kuljettajan tiimissä.

OG:n osalta kisa meni kummaltakin aivan penkin alle. Ellalla lähti kone irti ja sitten katosi motivaatio ajamisesta, joten kisa jäi siihen. Auto kuitenkin pelasi hyvin. Itse valitsin liian pitävät renkaat autoon, joten ajaminen tökki pahasti. Koneessa oli aika paljon jarrua, mutta tajusin västa myöhemmin ottaa käyttöön AB:n, joka helpotti paljon. Sitten onnistuin vielä hajottamaan liimatun takapään ja pakista ei löytynyt sopivaa ratasta autoon. Ilmeisesti rattaan hampaiden sorvauksen yhteydessä onnistuin pilaamaan pinjonin, joten se hajotti toisen rattaa välittömästi. Kisa oli kuitenkin jo menetetty, joten jätin kisan siihen.

OG:n vaikeuksien jälkeen sportin osalta ei ollut hirveitä odotuksia. OG:ssa olleet renkaat toimivat kuitenkin sportissa täydellisesti. Moottorit eivät alussa toimineet aivan parhaimmalla tavalla kummassakaan erässä, mutta heräsivät kisan aikana ja varsinkin semissä oli lisättävä chokea, kun kulkua oli sen verran hyvin. Keskiviikkona saapunut paketti Recekiltä helpotti kisoihin valmistautumista ja ajoin kummankin sporttierän S&K:n 19/25 ankkureilla. Tuli siten nämäkin todettua hyviksi kisakäyttöön. Finaalissa tuli sama ongelma kuin edellisessä ajamassani sporttikisassa Mikkelissä. Recekin toiseksi uusimmassa rungon sivulevyssä oleva suunnitteluvika iski jälleen eli jouduin käydä juottamassa sivulevyn kasaan. Korjaus onnistui nopeasti, joten valkoinen jäi ainoastaan osittain ajamatta. Tosin renkaissa ollut lika hidasti useamman kierroksen ajan. Viimeisellä punaisella sain kuitenkin ajettua sen verran hyvin, että sijoitus nousi yhden pykälän. Ennen korjausta olin toisena ja taistelin Jonin kanssa kakkossijasta.

Omalta osaltani viikonloppu oli kilpailullisesti kuitenkin suhteellisen hyvä. Valmistautuminen jäi hieman viime tippaan, kuten tavallisesti. Motivaatiota vaan ei ole oikein ollut aikaisemmin, kun ei ole ollut kisoja vuoteen. Sama asia on varmasti vaivannut monia muitakin, mutta toivotaan, että saadaan seuraaviin kisoihin hieman enemmän osallistujia. EM-24 luokan osalta tlanne näyttää hälyttävältä. Hyvinkäällä on uusia minikuskeja tulossa, mutta haasteena on saada myös muualta mini-ikäisiä harrastajia.

Kiitoksia kaikille järjestelyissä auttaneille ja osallistujille.

Tässä tuloksia:


Statistiikat: kopsa.fi/LiveTiming/LapMasterResultLink.htm

Hep.

Olipa mukava päästä pitkästä aikaa ajamaan kilpaa! Saattaa olla, etten ollut ihan ainoa keltä oli ksiarutiinit hukassa. Esmes toi pakkaaminen. Kotiin jäi jotakin pientä, kuten valmiiksi rakennettu ES-24 -auto, pinjonin kellotusvempele, renkaita sun muuta pientä. Viikolla oli niin paljon puuhaa työmailla, ettei ehtinyt pilkkoa renkaita valmiiksi lähimittaan, siis niitä mitkä muistin ottaa mukaan.

Perjantain treenien saldo oli, että OG ja produ toimivat mutta ovat kumpanenkin hiukan hitaita, Koska myös pari moottoria jäi työpöydän nurkalle, niin päätin notta näillä mennään, meni sitten miten meni.

Lauantaina aamusta rengastalkoisiin ja melkoisella kiiruulla siinä ohessa ES-autojen rakentelua. Ehjin kori oli kaukana, onneksi purjeteippiä oli matkassa. Olen huomannut, että ohuella purjeteipillä korjattu kori on notkeampi, teippi pitää paremmin ja pidempään kuin lasikuituteippi sekä myös helpompi teipata kaareviin kohtiin. Lasikuituteipin käyttö on sitä kautta minulla vähentynyt.

Rengastalkoiden lomassa jeesasin parissa pinjoniongelmassa. Suosittelen muillekin junioriosaston jeesaamista jos vai aika riittää. Silleen kisoissa kävijöitä on jatkossakin. Nostan aina hattua niille nuorille, jotka saavat itse autonsa kasaan ja ajokuntoon! Kysykää jatkossaakin apuja, jos tarvitte. Katsotaan se pinjonin juottaminen vaikka seuraavissa kisoissa tms.

Produn aika-ajo meni pitkästä aikaa yllättävänkin hyvin. Kisassa ei ihan niin hyvin mennyt, mutta ihan kotalaisesti kutieskin. Heikin kanssa ajettiin joka luokassa tiukkaa kisaa, ja tällä kertaa olin onnekas kolmesti. Erittäin mukavaa ajaa kilpaa kun on tiukkaa kisaa jonkun kanssa ja vika heatti ja muutama kierros eroa. Ihan sama, ajetaanko siinä voitosta vai siitä kumpi jää toiseksi viimeiseksi, mukavaa se on aina!

OG:n treenit tulikin jo ajettua produkisassa niin voi keskittyä sportin rakentamiseen. Koska pinjonin keskeisyyden mittaaminen ihan tarkasti oli lainakamppeiden varassa, tein sen perinteisellä menetelmällä. Sehän menee näin: juotetaan pinjoni paikalleen. Kokeillaan joka hammasväli, onko eroja välyksessä verrattuna muihin. Otetaan taka-akseli pois. Käännetään pinjoni niin, että tiukin hammasvälin kohta jää ylöspäin. Sulatetaan juotos ja annetaan painovoiman tehdä taikansa. Toivotaan parasta. Palataan alkuun tarpeeksi monta kertaa, joka viidennellä suunnilleen uudet tinat... Ilmeisen onnistunut asennus oli, koska 5/39 välitys kesti koko kisan eikä rattaassa juuri kulumia näkynyt, Sitä, minkä verran 5-piikkisellä pitäsi olla hammasilmaa, en tiedä vieläkään, mutta tällä kertaa meni ihan jees.

Mekatessa huudeltiin vähän naapuripöytiin musiikista, että onko räpillä ja musiikilla jotakin yhteistä rajapintaa. Kun myöhemmin DJ S-Kale pääsi irti, se räppikin alkoi tuntua yllättävän hyvältä idealta...

OG:n aika-ajo meni aika takkuisesti, auto toimi mutta oli tosi hidas ja kuski vieläkin hitaampi. Yleensä ole ollut kätkeä noin 0,5 sekuntia hitaampi, tällä kertaa en olis pärjännyt edes sporttiautolla. Jotakin ne pro-tyypit tekee eri tavalla.

OG:n kisassa oli alla viimeinen pari muinaisia Koford Fish -kumeja. Ne oli hyvä valinta keliin, Ehkä turhan hyvät renkaat kuskin päivän kuntoon nähden, mutta no, niillä oli hyvä ajaa ja tietty tärkeintä, että tiukka skaba Heikin kanssa päättyi tällä erää minun voittooni. Heikki kyllä ajoi paremmin, minä vain olin vähän onnekkaampi tällä erää.

OG:n jälkeen rakensin valmiiksi sporttiin kisa- ja reeniautot. Laarin pohjalta kaavituiksi molemmat menivät yllättävän hyvin. Kisarenkaiksi valikoituivat Klingonit, koska niistä ei ollut ennestään kokemuksia ja halusin tietää miten ne toimii. Hyvin toimii, mutta kuluvat nopeasti alta. Niinpä renkaanvaihto toka vikalla heatilla.

Aika-ajossa auto meni tosi hyvin, 4,5 tuli puolivahingossa vaikkei oikeastaan yhtään kunnollisat kierrosta. Auto siis ainakin oli tarpeeksi hyvä. Edin kanssa olikin juteltu perjantaina illalla, että sitä mukaa kun vanhenee, pitää opetella rakentamaan parempia autoja.

Miten niin kisarutiinit hakusessa? Renkaita vaihtaessa hukkasin holkin, samoin laitoin eka vanhan renkaan takasin...

Käsi ylös, kuinka monelta on katkennut johto vauhdista oman ajopaikan kohdalle? Ihmettelin, kun punaisella auto toimi miten sattuu, välillä on jarrut ja välillä ei. Välillä menee suoralla hyvin ja välillä ei. Haastava yhdistelmä, kun menee suoralla muttei jarru toimi.

Omalle kohdalle pysähtynyt auto näppiin ja 3 sekuntia myöhemmin juoksua varikolle. Nopea johdon lyhennys ja takasin baanalle. Pitkä aika onkin siitä, kun johto on poikennut. Ohuet johdot on tavallaan kivoja, mutta niissä on huonot puolensaa.

Team Hyvät Eväät -teemalla kävin lauantai-iltana testaamassa tutun vinkistä paikallsita ruokapaikkaa. Ei ihan niin vegaaninen annos oli sen verran maukas, että tuolla seurahuonetta vastapäätä tulee käytyä varmasti toisenkin kerran.

Kokonaisuus kisaviikonlopusta oli erittäin positiivinen, vaikkei ajollisesti kovin hyvin mennytkään. Lisää tätä!

Ennalta kyseiln, että olis kvia niitä harjoiutsnumeroita käyttää. Siitä pikkusen eräälle avauduinkin, kun olivat kuulema niin vaikeita saada mistään. Nykyinen kulttuuri toki on heittää kaikki aina ekan käytön jälkeen pois, mistäpä niitä löytäisikään? Vähän noloa kyllä oli se, kun Pyryn autossa oli numero enkä tuota huomannut. Hyvä että oli, kiitos siitä. En minä niitä muuten, mutta kun on sen sortin kuulovaurio, etten metelissä saa selvää mitä ajopaikalta huudetaan ja jos vielä kuski kahden uran välissä niin ajopaikalle katsomallakaan se ei aina selviä. Mieluummin jätän nostamatta kuin nostan väärälle uralle ja laitaan.

Kiitos kisajärjestäjille ja kaikille avuksi olleille. Tapahtumien järkkääminen ei ole ihan niin helppoa, kuni se vierstä katsoen näyttää olevan, etenkään nyt kun on kaiken sortin rajotuksia ynnä muita ollut ilmassa.

-eemeli-

Tuommoisia Janne on tehny Luumäelle, taipuisaa muovia, kestää. Teki satsin, no meille asevelihintaan.

eemeli kirjoitti: Vähän noloa kyllä oli se, kun Pyryn autossa oli numero enkä tuota huomannut. Hyvä että oli, kiitos siitä.

Asiassa on kyllä lieventävä asianhaara, oranssissa autossa oli nääs puolikas oranssi numero :mrgreen:

Mä oon ruukannut laittaa kaikki vanhat numerot pakkiin ja kesken jääneiden kisojen liuskat. Ehkä niitä keskenjääneitä on sitten ollut liikaa kun on pakissa on varmaan viideksi vuodeksi harkkanumeroita

Myönnettäköön että nuo isot tarrat on vähän huonoja autoihin missä ei meinaa olla tasaista pintaa missään. Ne paremmat tarrat maksaa melkein euron liuska (mutu muistikuva) joten ihan autuaasti niitä ei välttämättä haluta jaella, kisanumeroiksi toki

Hep.

Sokea se on oranssisokeakin...

Kierrätys on päivän sana. Kokeillaan joskus semmsota ,että ratatilan seinään tai tolppaan muutama numeroliuskan pohja, mihin voi tökätä uudelleenkäyttöä odottavia lappuja. Tarkoitushan ei ole nostaa kisan järkkäämisen kustannuksia, joten kaikki edulliset vaihtoehdot kannattaa kollata. Jossakin oli leikelty lappuja puoliksi, ja sekin toimi.

Ne ketkä musitavat HT:n numeroteipit, niin samalla idealla voisi hankkia uraväriteipit ja niille annsotelijat, pitkällä tähtäimellä voi olla edullinen vaihtoehto.

Myös kotimaisia toimijoita tarramarkkinoilla on, jos vaan löytyy semmsota tarraa minkä liima pitää ja sen saa silti irti. Attanin lapuissa on vähän semmonen, että kun ne saa kiinni niin ohuesta korista hirvittää irrottaa.

Olikos ne Parman lappuja missä oli automaattinen irrotus satunnaisen ajan kuluttua? Jotkut ainakin olivat semmosia, että jos avatun paketin jätti auki, niin liima kuivui parissa viikossa pilalle.

Sillon kun minulla oli kenkähylly mekkipaikan telineenä, niin pahvisen pöytälevyn reunassa oli paikat uratarroille, siit äoli helppo napata mukaan.

Tiedä vaikka uutta mekkipaikkaa saisi syyslomalla protoiltua. Pitää kysyä josko protoilumateriaalia olisi saatavilla...

-eemeli-

ps. pahoittelut kirjotusvireistä, lukulasit on hukassa

eemeli kirjoitti: Hep.

Sokea se on oranssisokeakin...

Kierrätys on päivän sana. Kokeillaan joskus semmsota ,että ratatilan seinään tai tolppaan muutama numeroliuskan pohja, mihin voi tökätä uudelleenkäyttöä odottavia lappuja. Tarkoitushan ei ole nostaa kisan järkkäämisen kustannuksia, joten kaikki edulliset vaihtoehdot kannattaa kollata. Jossakin oli leikelty lappuja puoliksi, ja sekin toimi.

Ne ketkä musitavat HT:n numeroteipit, niin samalla idealla voisi hankkia uraväriteipit ja niille annsotelijat, pitkällä tähtäimellä voi olla edullinen vaihtoehto.

Myös kotimaisia toimijoita tarramarkkinoilla on, jos vaan löytyy semmsota tarraa minkä liima pitää ja sen saa silti irti. Attanin lapuissa on vähän semmonen, että kun ne saa kiinni niin ohuesta korista hirvittää irrottaa.

Olikos ne Parman lappuja missä oli automaattinen irrotus satunnaisen ajan kuluttua? Jotkut ainakin olivat semmosia, että jos avatun paketin jätti auki, niin liima kuivui parissa viikossa pilalle.

Sillon kun minulla oli kenkähylly mekkipaikan telineenä, niin pahvisen pöytälevyn reunassa oli paikat uratarroille, siit äoli helppo napata mukaan.

Tiedä vaikka uutta mekkipaikkaa saisi syyslomalla protoiltua. Pitää kysyä josko protoilumateriaalia olisi saatavilla...

-eemeli-

ps. pahoittelut kirjotusvireistä, lukulasit on hukassa

Katso Eemeli mun aiempi kommentti. Nuo, mitkä Janne teki, on 25 mm leveitä. A 4 arkki aina samaa väriä, yhessä arkissa 120 merkkiä. Väriarkilla hintaa 6€. Näitä ollaa laitettu valmiiksi joka ajopaikalle. Näitä ollaa viel puolitettu kerholla. Ohutta taipuisaa muovia, lähtee hyvin pois ja pitää. Kysyin tänään noista.
Jos joku tarvii. VINK VINK

Tuollaisia tarroja teetin Iisalmeen. Ainoa ongelma on oranssin sekaantuminen punaiseen.

Yly kirjoitti: Tuollaisia tarroja teetin Iisalmeen. Ainoa ongelma on oranssin sekaantuminen punaiseen.

Lähetin Jannelle uraväreistä värikoodit, purkkien kyljestä. Tuli oikeat sävyt tarroihin. Sillä on semmoinen kone, jolla väritarrat teki. 60 cm leveää värikalvoa pystyy tekemään.. Tuo LuuUa,n värilogo mm oli tehty sillä koneella. Ua,lla oli vaan mustavalkoinen aiemmin.

Sävyt on varmasti oikein, mutta kun tarrassa ei lue mitään, niin nostaja helposti sekoittaa punaisen ja oranssin…….näköjään !

Yly kirjoitti: Sävyt on varmasti oikein, mutta kun tarrassa ei lue mitään, niin nostaja helposti sekoittaa punaisen ja oranssin…….näköjään !

Joo,tuohon en osaa sanoo, miten teillä. Meillä ei oo ollu mitään ongelmia värien epäselvyyksien suhteen. Keltainen värisävy piti hieman muuttaa, koevedoksesta keltaisemmaks. Lisäteksti olis nostanut hintaa jonkin verran.