Venäjän 'ISRA' mestaruuskilpailut 2019

Moi,
-Venäjän mestaruuskisat Pietarissa 27.10-3.11.2019
-Rata (kuva ohessa) pituus 57m, pääsuora 11m
-Hotelli 5min. kävely radalta, 10eur/yö
-lounas/illallinen 2min. kävely radalta, 5eur
-aikataulu
27:saapuminen & avoin treeni
28:09-20 treeni
29:ts24
30:ES32
31:ts32
1:F1-32
2:eS24
3:jälkipyykki
t.Kapa

Jos Putin päättää, että sähköinen viisumi tulee voimaan suomen kansalaiselle Pietarin alueelle, tästä kisasta voi tulla monelle kiinnostava reissu... Tämähän selviää 1.10.

Terve!

Noniin käytiin ajamassa Venäjän mestaruuskisat ja tässä hieman kertomusta ensikosketuksesta itänaapurin pienoisautoiluun.

Itsellä heräsi mielenkiinto Pietarin kisoja kohtaan uskomattoman hienon näköisen rataprofiilin ja vasta voimaan tulleen ilmaisen E-viisumin takia. Olin yhteydessä kilpailun järjestelyistä sekä Andrey Zhbanoviin, että Andrey Sergeeviin. Järjestelyt kuulostivat hyviltä, joten ei muuta kuin viisumihakemukset vetämään. Lopulta matkalle lähti minä ja vanhemmat, ja kulkuvälineeksi valikoitui 2002 vuoden Volvo S40.

Valmistautuminen matkaan:

Majoitus oli ilmoitettava viisumihakemuksessa, joten se piti varata ensitöiksi. Majoituspaikaksi löytyi kisoja ajatellen oivalla sijainnilla oleva melko siisti kerrostaloasunto, joka maksoi yhteensä 3 yötä / 3 henkilöä / 195 €. Matkaa kämpältä kerholle 500 metriä ja toiseen suuntaan metroasemalle samaiset 500 metriä, josta pääsi helposti keskustaan (noin 6 km matka keskustaan). Viisumihakemusten hyväksyntään meni vain neljä päivää.

Kun lähtee autolla Venäjälle, on oltava seuraavat asiat mukana paperisina:
- Passi
- Viisumi
- Green Card (Todistus liikennevakuutuksen voimassaolosta. Tämän saa vakuutusyhtiöltä ilmaiseksi)
- Tulliselvityslomake (2kpl)
- Maahantulokortti (tämän saa rajalta)
- Todistus henkilövakuutuksesta
- Auton rekisteriote paperisena (Kannattaa tarkistaa, että rekisteriote ei ole vanha. Meillä oli tämän takia ’hieman’ ongelmaa rajalla. Onneksi venäläinen tullivirkailija oli todella joustava ja hyväksyi, kun näytin puhelimella sähköistä versiota. Hän sanoi, että seuraavalla kerralla kun tulette Venäjälle, on oltava voimassa oleva paperinen rekisteriote mukana )

Menomatka:

Ohjeet ja ohjeistukset rajalla olivat ensikertalaisille melko sekavat ja puutteelliset. Loppujen lopuksi löysimme kuitenkin oikeat tiskit. Ensin saatiin maahantulokortti yhdeltä tiskiltä ja sen jälkeen tulli antaa ajoneuvolle väliaikaisen maahantulo-oikeuden. Tämän jälkeen nopea katsominen suurten herrojen toimesta takakonttiin ja hanaa!

Kävimme saman tien tankkaamassa Venäjän puolella. 95-bensan hinta 46 ruplaa/litra eli euroissa noin 65 senttiä/litra.

Noin 20 km Venäjän puolella nähtiin heti kunnon vaaratilanne, jossa ohittaja veti risteysalueella noin 100 km/h hidastavan letkan ohi, jossa ensimmäinen rekka oli kääntymässä vasemmalle. Onneksi rekka oli tiedostanut hurjapään ja säästyttiin sekä romulta, että uhreilta. Tie Pietariin oli koko matkan melko hyvässä kunnossa, muutamaa kuoppaa lukuun ottamatta.

Lähdettiiin sen verran myöhään liikkeelle, että pimeä tuli nopeasti Venäjän puolelle saavuttuamme. Samalla ajokeli huononi. Räntää tuli vaakatasossa ja Volvon pyyhkijänsulat hakkasivat minkä kerkesivät. Näkyvyys oli todella surkea, mutta loppujen lopuksi pääsimme kuumottavan ajomatkan jälkeen Pietariin noin klo 19:30 ja majoituspaikan omistaja olikin jo valmiiksi odottamassa meitä.
Avaimet käteen, ylimääräiset tavarat kämppään ja illaksi vielä radalle treenaamaan.

Kilpailut:

Kyseisen radan on suunnitellut Nabokins ja rakentamisen hoitivat Sergeevin veljekset. Rata oli kasattu kyseisiä kisoja varten paikallisen alakoulun liikuntasaliin ja kaikkien kilpailijoiden mekkitilat sijaitsivat samaisessa liikuntasalissa. Saimme kuulla, että radalle ei ole vakituista tilaa olemassa, joten se tullaan purkamaan kisojen jälkeen ja laitetaan varastoon, jossa se odottaa seuraavia isoja kisoja.

Kilpailijoille oli järjestetty lounas ja päivällinen, jotka maksoivat 2,5€ / henkilö / ateria. Ei tarvinnut kuin istua pöytään niin tarjoilija toi jo lautasen eteen. Alkuun oli salaatti, jonka jälkeen keitto ja vielä lämmin ruoka, jossa oli lihaa/kanaa ja lisukkeita. Oli hyvää ja täyttävää!

F1-32:

Saavuimme siis torstai-iltana radalle ja pääsimme ajamaan formulan vapaata treeniä tikettisysteemillä klo 23:00 asti. Rata oli juuri niin makea ajettava kuin olin ajatellutkin: nopea, mutta haastava.

Perjantai aamuna jokainen kuski sai treenata 4 uraa ohjatuissa harjoituksissa. Tämän jälkeen katsastus ja aika-ajot. Formulassa oli yhteensä 32 kuljettajaa.
Kapan kanssa päästiin molemmat parhaaseen alkuerään, itse olin 7. ja Kapa 8. Paikalliset tekivät kaksi finaalia pelkästään meitä varten, että päästäisiin molemmat ainakin finaaliin. Alkuerät menivät rataa opetellessa, mutta päästiin molemmat kuitenkin A finaaliin. Finaalissa Kapalla oli jotain hässäkkää. Itse jouduin vaihtamaan renkaat 5 heatillä, johon toisaalta kisa ei kuitenkaan kaatunut. Olin loppujen lopuksi viides, 12 kierrosta kärjestä ja Kapa 8.

ES-24:

Perjantai-iltana oli ES-24 vapaata treeniä tikettisysteemillä 23:30 asti.

Lauantaiaamuna oli vuorossa junioreiden ES-24U, jota ajettiin piirilevyn materiaalia muistuttavilla 2-osaisilla rungoilla ja ilmeisesti Proslotin setupeilla ja X12 ankkureilla. Autot menivät yllättävän siistin näköisesti, hieman kovempaa vauhtia kuin formulat. Ikähaitari tässä luokassa oli arviolta 5-12 vuotiaita ja silmiinpistävää oli, että kaikki junnut rakensivat autonsa itse ja mekkasivat niitä porukalla.

Meillä oli junioriluokan ajan vapaata. Zhbanov teki meille noin 2,5 tunnin mittaisen kaupunkikierroksen autollaan, jonka aikana kävimme katsomassa kaikki suurimmat nähtävyydet. Andrei osasi kertoa kaikista nähtävyyksistä todella paljon, koska on asunut koko ikänsä Pietarissa. Kierros oli todellakin 5/5, koska näimme kaikki kohteet ja saimme kuulla mielenkiintoisia faktoja niistä.

Seuraavaksi kerholle, jossa vuorossa ES-24 ohjatut harjoitukset. Sama kuin formulassa eli jokaiselle kuskille 4 treeniuraa ja auto katsastukseen. Sportissa oli yhteensä 27 kuljettajaa. Punaisella ja mustalla oli selvästi vähiten pitoa, koska edellisiltana kyseiset radat olivat todella pölyisiä, eikä kukaan halunnut ajaa niillä.

Aika-ajoissa olin paikallisten yllätykseksi TQ ajalla 5,291 ja Kapa 13. Alkuerässä Kapan ankkuri hajosi, joten ei ollut asiaa finaaliin (tässä ajettiin vain yksi finaali).
Itsellä meni alkuerät ihan hyvin ja yritin ajaa varmistellen finaaliin. Taisin olla lopulta alkuerien viides.

Finaaliin löytyi hyvä kone, mutta ei tarpeeksi pitäviä renkaita. Aloitin finaalin valkoiselta ja alku oli ihan kohtuullinen liukkailla renkailla, olin muistaakseni kolmen uran jälkeen kuudentena 8 kierrosta kärjestä. Neljännellä uralla oli selvästi parempi pito ja aloitin takaa-ajon. Se kuitenkin loppui lyhyeen, kun noin minuutin ajon jälkeen sillan alla oli joku parkissa ja vedin täysiä perään. Rungon osia yhdessä pitävä takapala vääntyi S-muotoon, joten lopputuloksena 8. sija.

Voiton otti 17-vuotias Ilja Babutskin ja hänen lisäkseen muutama muu tuntematon kaveri osoittautui aivan maailmanluokan kuskeiksi. Muutenkin nuorten kuskien määrä kisoissa yllätti. Formulassa varmasti noin puolet olivat alle 15-vuotiaita ja tosiaan kaikki rakensivat autonsa itse.
Kilpailuissa ei ollut ennalta määritettyä minuuttiaikataulua, mutta ajan käyttö pysyi koko ajan hanskassa. Aikataulu oli tyylillä: Friday F1-32.
Lisäksi selvisi myös, että stoppien aikana sai ilmeisesti mekata autoa. Yhdessä tapauksessa kuljettajalla meni kori aivan rikki ja muut odottivat stopin aikana, kun kuski vaihtoi korin ja laittoi auton rataan.

Kilpailijoita oli Valko-Venäjältä (Dubick), Pietarista, Ufasta, Orskista ja Amurista, joista viimeiseen matkaa se 8500 km . Kaikki ottivat meidät todella hyvin vastaan ja vaikka yhteistä kieltä ei ollut, niin pidimme kuitenkin hauskaa yhdessä.
Kielimuurin kanssa kisoissa meitä auttoi ainoana englantia puhuvana Andrei, joka tulkkasi meille kaikki tärkeimmät.
Lukiossa lyhyen venäjän opiskelleena pystyin myös jotenkin kommunikoimaan kerholla ja kaupungilla.

Loppujuhla oli sunnuntaiaamuna ja siellä nähtiin lauluesitys, sirkusesitys ja hanurinsoittaja, joten aika erilainen show verrattuna palkintojenjakotilaisuuksiin muualla.
Palkintojenjaon jälkeen Sergeev oli varannut turistibussin kisailijoille, koska ilmeisen moni venäläinen kisailija ei ollut ikinä käynyt Pietarissa.
Me emme kuitenkaan menneet enää turistikierrokselle, vaan lähdimme ajamaan valoisan aikaan kotia kohti.

Pietari:

Pietari on todella suuri 5 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa on varmasti kaikille ihmisille jotakin: kulttuuria, ruokaa, hauskanpitoa, urheilua, pienoisautoilua, koulutusta jne. Varsinkin keskusta-alue on todella vaikuttava. Kyseessä on niin suuri kaupunki, että sen läpikäymiseen ei ihan muutama päivä riitä.
Lisäksi meillä oli koko ajan turvallinen olo liikkuessa, tosin ei siellä varmastikaan kannata hillua öisin missään laitakaupungeilla, koska se ei välttämättä ole järkevää Suomessakaan.

Venäjän liikenne ei ollut loppujen lopuksi niin paha kuin mitä YouTuben Dashcam -videot olivat antaneet olettaa. Toki tarkkana saa olla liikenteessä koko ajan. Keskustan liikenne on samanlaista kuin missä tahansa muussa suurkaupungissa.

Reissu oli meille kaikille todella positiivinen kokemus ja aion varmasti lähteä uudelleenkin Pietariin.
Kisat olivat mielestäni hyvin järjestetyt ja tapahtuma eteni rennolla meiningillä. Slottikisat ovat lisäksi erinomainen sauma päästä tutustumaan Pietariin. Pietarissa on ilmeisesti noin 5-10 rataa, joten kisojakin järjestetään jopa useamman kerran kuukaudessa. Kannattaa olla yhteydessä Zhbanoviin tai Sergeeviin, jos sinne päin on menossa.

Suosittelen!

Varsinkin kun tulevaisuudessa junaliikenteeseen saadaan vielä E-visa käyttöön, niin matkaamisesta tulee todella helppoa.
Voin sanoa, että jos ennen matkaa oli ennakkoluuloja, niin ne lähtivät todellakin pois!


-Heikki