[TULOKSIA KANSALLE] Kouvolan Urat 17.02.2018

Kilpailu järjestetään normaalisti. Tällä osanottajamäärällä EM-24 ja EL-24 ajetaan eri erissä. Jos boxstockiin ei meinaa tulla viidettä kuskia, niin tulen kyllä itse ajamaan siinä tapauksessa. OG-12:een kaivattaisiin vielä ainakin yhtä ajajaa tai se jää muuten ajamatta!

(Ari Peltokangas ajaa OG-12 ja Boxstock joten kuskeja riittää molempiin luokkiin.)

Varsinainen ilmoittautumisaika on umpeutunut, mutta mikäli kiinnostaa tulla ajamaan, otetaan erät täyteen. EM-24 ja TS-24 mahtuu 16 kuskia per luokka, EL-24 mahtuu 8 per luokka. Näissä luokissa on sen verran nuoria kuljettajia, ettei Round Robinin kanssa aleta sekoilemaan. OG-12:ssa ja Boxstockissa mukaan mahtuvat kaikki halukkaat, mutta näissä luokissa tehdään tarvittaessa Round Robin-eriä.

Teen alustavan aikataulun tänne nähtäväksi viimeistään huomenna.

Proslotin moottoreita testailtiin tänään kerholla ja todettiin ne hinta/laatusuhteeltaan erinomaisiksi. Yksi kuski saatiin EL:n lisää ja mikäli joku tahtoo tulla ajamaan ilman omaa autoa, niin tein yhden RTR-auton myyntiin. Kahvan saa minulta lainaksi.

Tuloksia kansalle oheisessa liitetiedostossa!

(PS. Siellä voi olla seurojen/paikkakuntien nimissä sanomista, mutta eipä muistettu niitäkään kysellä.)

Ja mitä täällä nyt viikonloppuna sitten oikein tapahtui allekirjoittaneen näkökulmasta?

Kilpailun järjestäjän näkökulmasta homma oli kahden henkilön harteilla: Hannu oli pömpelissä tai korjaamassa rataa ja allekirjoittanut hoiti loput tapahtuman pyörittämiseen liittyvät velvollisuudet. Z-setä oli kotona katsomassa olympialaisia. Itse en jaksanut kilpailussa ajaa, koska sain houkuteltua mukaan korvaavan kuljettajan tilalle jota ajaminen näytti kiinnostavan enemmän. Kyseinen kuljettaja tottelee nimeä Toni Nordin. Puhutaan henkilöstä, joka on eurosarjan kisoissa joskus 90-luvun lopulla ja vuosituhannen vaihteen tienoilla ollut mukana silloisissa EM-24- ja EJ-24-luokissa aivan tiukimmissa kärkikahinoissa ja muistaakseni onnistunut niissä jopa joitain osakilpailuja voittamaankin. Edellisen kilpailun oli ajanut omien muistikuviensa mukaan vuonna 2001, joten ihan äskettäin ei ollut harrastustoimintaa lopettanut. Kilpailun pyörittämisen ohessa oma tehtäväni oli parhaan mukaan pyrkiä pitämään allekirjoittaneen Tontsalle lainattu kalusto ajokelpoisessa kunnossa.

EM-24 -kilpailussa lähialueen nuoriso pääsi tutustumaan sellaiseen rataan, joka on kaikin puolin hyvin erilainen verrattuna muihin nykyään käytössä oleviin ratoihin. Pahulan nuorempi painos onnistui ottamaan tässä kilpailussa elämänsä ensimmäisen kilpailuvoittonsa. Propsit siitä. o_\

EL-24 -kilpailussa testattiin Proslotin kiinalaisia G12-moottoreita. Näissä moottoreissa oli havaittavissa laatuongelmia. Alkuperäiset hiilet sulivat niitä käyttäneillä silmissä. Sain tuntia ennen kilpailun alkua käsiini muuttamattoman moottorin, jota oli hieman sisäänajettu Pahulan toimesta. Lisäsin moottoriin shunttilangat ja lyhensin hiilenjousia niin etteivät ne olleet oikosulussa runkoon ja asensin sen autoon. Muun askartelemisen ohessa kerkesin sisäänajaa moottoria hieman lisää, sillä hiilet eivät olleet kuluneet vielä koko kosketuspinta-alaltaan "kollektoriin kiinni". Harjoituksissa autolla kerkesi hädin tuskin pari minuuttia ajaa, ennen kuin aika loppui kesken. Harjoituksen ajan auto toimi normaalisti. Itse kilpailussa vauhti oli ensimmäisellä uralla noin minuutin verran OK, kunnes ankkurista meni mitä ilmeisimmin yksi napa pimeäksi. Sen jälkeen kierrosajat huononivat todella paljon ja autoa joutui välillä työntämään liikkeelle. Koska Hawk-moottorin sovittaminen X25-runkoon olisi edellyttänyt takatuen turaamista, päätettiin olla vaihtamatta moottoria kesken kilpailun. Koko homman kruunasi hiilien kuluminen ja vauhti hidastui muutaman viimeisen uran aikana entisestään. Kaiken kaikkiaan hele-vetin hieno "Tervetuloa Kouvolaan" -tyylinen toiseksi viimeisen sijan ryydittämä paluu lajin pariin Tontsalle moottoriongelmien myötä. Koska kierrosajat lopussa olivat seitsemän sekunnin luokkaa, niin en kehdannut ohjeistaa Loppupamauksen™®© saloja sillä auto meni lopussa käytännössä pultti pohjassa rataa ympäri. Muillakin ko. moottoria käyttäneillä kuljettajilla (mm. Niemelä, Jordan) oli ongelmia hiilien loppuunkulumisen kanssa. Pahula antakoot omat kommenttinsa asiaan liittyen, joiden perusteella voi myös pohtia näiden moottorien järkevyyttä.

OG:ssa ei ollut hirveästi kuljettajia, mutta onneksi sielläkin oli maailmanluokan Sinisaaria (Haudankaivaja poislukien) pitämässä huolen siitä, ettei radalla tarvinut ajaa ilman tapahtumia Heikin pitäessä huolen vauhdista ja Kapan pitäessä huolen kolinan määrästä. 50 € Heikki voitti Pahulan osilla ja tämä käytännössä piti huolen siitä, ettei Team Wrecking Crew jäänyt täysin kuivin suin tänäkään viikonloppuna.

TS:ssä oli päivän kilpailuista eniten osanottajia. Etukäteen jännitti se, kuinka hyvin autot pysyvät radalla dosarissa. Joskus menneisyydessä senaikaisilla autoilla tällä radalla ajetuissa TS-24 -kilpailuissa oli ongelmana se, että jotkut autot lentelivät violetilla ja mustalla uralla dosarin seinään kuin allekirjoittaneen Loppupamauksissa™®© konsanaan, mutta tällä erää näitä ongelmia ei esiintynyt käytännössä ollenkaan. Kierrosmääriä vertaillessa voidaan kuitenkin huomata, että tasoerot luokassa olivat hyvin suuria. Tämä ei ole yllätys, sillä luokka kerää matalalla osallistumiskynnyksellään hyvin suuren spektrin eritasoisia kuljettajia ajamaan.

Boxstockissa olikin sitten väenkato käynyt. Kuusi kuljettajaa. Kaksi nostajaa. Yksi Laitinen. Nostajien lukumäärään nähden selvittiin kuitenkin suhteellisen hyvin, kun pistettiin ukot oikeaan paikkaan ja pisteltiin stoppeja tilanteen vaatimalla tavalla. Tontsalle oli heittää kirjaimellisesti maailmaa nähnyttä kalustoa, sillä sekä runko että moottori olivat suoraan Brühlin edellisvuotisten MM-kisojen ja German Openien jäljiltä. Vain kori oli vaihtunut matkan varrella ja koska kaksi kisaa ja paljon treeniä ajetussa koneessa oli hiiliä jäljellä ja se oli kolmesta vaihtoehdoista selvästi nopein, lähdettiin sillä kilpailuun. Kuljettaja ei ollut ikinä aikaisemmin ajanut siipikisaa ja aikaisemmat kokemukset siivellisestä kalustosta rajoittuivat kerhon "The Stuff of Legend" -statuksen saavuttaneella vuosien 1987-2002 aikana käytössä olleella radalla nuoruudessa ajetut tutustumisajot. Ajaminen sujui lähtökohtiin nähden varsin hyvin. Rahkeita olisi riittänyt jopa kakkossijaan asti, mutta siipiautoihin tottumattomalle ylimääräiset ulosajot ja niiden jälkiseuraamukset sotkivat suorituksen. Neljännen uran lopussa kakkossijasta taistellessa ulosajon jälkimainingeissa sorvattiin takaratas, joka vaihdettiin uranvaihdon aikana. Heti viidennen uran alussa kolisteltiin taas uudestaan, jolloin moottori irtosi ja sen kunniaksi sorvattiin pari ylimääräistä takaratasta lisää. Lopputulemana koko heatti meni piloille ja muille annettiin 50 kierrosta tasoitusta kun moottoria juotettiin takaisin kiinni. Tällaisen romuuttamisen jälkeen ei enää top 3:een ollut mitään asiaa. Kokemus oli kuitenkin kilpailun jälkeen mielipidettä kysyttäessä koettu viihdyttäväksi, joten aivan hukkaan ei tämäkään rymisteleminen mennyt. Pahula oli tässäkin luokassa asianmukaisesti oranssiin pukeutuneen vastuksen puutteesta johtuen murskaavan ylivoimainen.

Suurimmat ongelmat viikonlopun aikana liittyivät vähemmän yllättäen irtoileviin punoksiin. Hannu sai niitä korjailla vähän väliä eli ns. koko rahan edestä ja sen vuoksi lopussa oltiin aikataulusta alun toista tuntia jäljessä. Boxstock-kilpailu päättyi illalla klo 18 aikaan ja itse pääsin siivoamisen jälkeen pois paikalta joskus tuntia myöhemmin.

Kiitokset jälleen kerran kaikille paikalle ilmestyneille, Hannulle ja erityisesti Kotkalaisille, jotka jälleen kerran sankoin joukoin läsnäolollaan pitivät huolen siitä että kilpailun järjestämisen mielekkyyttä tarvinut kyseenalaistaa.

Kiitoksia järjestäjille, taas oli varsin viihdyttävät kisat. Kingi osoitti taas jälleen kerran vaativuutensa ainakin kaluston kulumisen suhteen. KoPSAn junnujen autoja huollettiin yhdessä kisassa enemmän kun Taiskan kalustoa koko vuodessa. Ei ne pojat ehtinny 5 minuuttia treenata kun oli saatu jo konetta irti ja taka-akselia poikki. Ja kun kisaan päästiin niin kyllähän siellä kone jos toinenkin irtosi, jokunen faassi sorvaantui ja taisi yksi ohjurikin mennä tuhannen ¤#"% päreiksi. Eli ilmassa oli suuren kerhokisan tuntua. Mut junnut tuntui tykkäävän kun pääsi ajamaan pitkiä pätkiä pultti pohjassa ja sai ajaa kerrankin kovaa, ja tunteella. Jos ei oma henk koht aikataulu olisi ollut niin tiukka kyseisenä päivänä niin varmasti oltais jääty seuraamaan myös siipelijöiden ajoa ja nostaja ongelmakin olisi ollut huomattavasti pienempi, ehkä ensi vuonna sitten.

Kouvolan Urat on aina ollut mukava kisa, vaikka välillä tekniikan kestänyys on koetuksella. Tällä kertaa tekniikka kesti loppuun saakka. EM-kisa meni Ellalla putkeen. Hawk 7 koneiden laatuerot tai oikeastaan uudempien koneiden surkea suorituskyky tuli esiin kisassa. Ella ajoi ainakin kolme vuotta vanhalla koneella, joka on kestänyt tänä aikana ajetut ajetut kisat ja treenit. Ellan paras kierrosaika oli 0.4s parempi kuin muilla. Treenissä jännitettä oli 10.5V ja sitä nostettiin 11.5V, jotta autoilla ei olisi tarvinnut ajaa koko aikaa kaasupohjassa. Hitaimmilla koneilla jännitettä olisi saanut olla tuotakin enemmän.

EL-luokassa kokeiltiin Proslotin koneita, joista Juho kertoi tärkeimmät havainnot. Koneen mukana tulevat hiilet eivät kestä kunnolla edes 8x3 min ajoa. Itse olin hionut mukaan tulleet hiilet muotoonsa, jotta sisäänajoon ei olisi kulunut niin paljoa aikaa. Koneiden kanssa kokeiltiin 7T ja 8T pinjoneita. Suoralla 8T pinjonilla varustetut autot olivat hieman nopeampia, mutta "mutka osuuksilla" 7T kiihtyi paremmin mutkista ulos, joten suorituskyky oli kummallakin välityksellä lähes samanlainen.

OG-luokassa säästelin vähän liikaa kalustoa, kun musta rata meni sen verran huonosti, että Heikki ja Pyry pääsivät ohi. Runttasin viimeisellä urallani eli keltaisella kovan tuloksen, mutta se ei ihan riittänyt voittoon.

Boxstockissa ajelin monta vuotta vanhoilla renkailla ja se vähän alussa verotti vauhtia. Renkaiden vähän kuluttua alkoi löytymään pitoa ja sen jälkeen pystyi jo ajamaan vähän kovempaakin. Ella ajoi elämänsä ensimmäisen boxstock-kisan. Ella testasi Proslotin konetta 8/38 välityksellä ja hiilet olivat melkein loppu treenin jälkeen, joten vaihdoin koneeseen ns. normaalit hiilet eli Kojon hiilen +puolelle ja Proslotin -puolelle. Nämä hiilet kestivät ihan normaalisti eli hiilet vaihtamalla Proslotin halpis X12-kone ihan kelvollinen. Ankkuri olisi pitänyt sorvata hiilien vaihdon jälkeen, koska se oli tummunut sen verran pahasti. Suorituskyky olikin aika alhainen ja Ellan kanssa todettiin, että ensi vuonna laitetaan kunnon kone kiinni, jotta ei tarvitse vain päästellä toisia ohi kisassa.

Mukava oli taas päästellä kingillä pitkästä aikaa. Pieni polte tulla käväisemään Laihian EM-kisoissakin tuli, mutta saapuminen torstaiksi boxstockkia ajaakseen on tällä hetkellä aika suuri haste.

Tärkeimmät havainnot proslotin koneesta tulikin esille. Hiilet oli neljän hiitin jälkeen jo sen verran vähissä, että koitin väkisin vääntää jousia sisäänpäin uranvaihdolla. Kuuden hiitin jälkeen ajamisessa ei ollut enää mitään mieltä, kierrosaikojen ollessa reilua 7s kaasupohjassa ajelua vrt. kisan alun 4,5s? (vähän hatarat muistikuvat).

Jos Tuholla oli kiinanihmeessä liian pitkät hiilinjouset niin meillä oli taas liian lyhyet. Piti sunttilankoja just ja just paikoillaan. Jälkiviisautta vois sanoo että ei olisi pitänyt testikisailla kiinanjousia vaan vaihtaa ne täysmittaisiin (vähän näyttää +lanka "karanneen" kisan aikana). Hiiliä on vielä jäljellä reilusti. Vauhdin hiipuminen johtunee vajaasta jousipaineesta?
Mutta ko. koneen hinta laatu suhde ok, vahva ehkä

Koneen avattuani ja sitä hieman enemmän ihmeteltyäni totesin ettei mikään ihmekään, miksi se hyytyi ja vaati vähän väliä työntämistä liikkeelle saamiseksi. Ensinnäkin meidän moottorissa oli hiilikanavat päin helvettiä eli eivät ottaneet keskelle kollektoria vaan hiilien kontaktipinnan keskipiste oli molemmilla puolilla ankkurin/kollektorin keskipisteen yläpuolella. Toiseksi vaikkei kollektori ollutkaan kulunut, oli sen halkaisija todella pieni 4.2 mm. Tämä vaikuttaa varmasti hiilien kestoikään niiden materiaalin ohella. Vertailun vuoksi mittasin käytetyn Kofordin G12-ankkurin ja siinä halkaisija oli 5.0 mm. No mitä näistä seuraa yhteisvaikutuksena korkeiden hiilien kanssa? Ankkuri on pyöriessään osan kierroksesta oikosulussa molempien hiilien koskiessa samaan kollektorin lamelliin. Sisäänajamattomilla hiilillä, jotka eivät peittäneet kunnolla kollektoria tätä ongelmaa ei päässyt syntymään. Kun hiilet hioutuivat, syntyi kuvatunkaltainen ongelma. Jos selostus oli epäselvä, katsokaa oheinen Paint-töherrys niin homma selviää.

Mikäli tarkoitus oli saada helppo, halpa ja tasalaatuinen moottori hitaampia luokkia varten, niin tällaisenaan tämä moottori ei todellakaan mene jatkoon.