Wiikon 6 vintage-blogi (1/32 "kerholuokka")

Nokian vintage-kisat on pääsääntöisesti suunnattu tehdasvalmisteisille "kotirata-autoille". Syitä tähän on monia lähtien siitä, että ko. kalustoa on hyvin tarjolla ja se on helppo saattaa ajokuntoon ja radalle. Säännöin kalusto on myös pyritty pitämään lähellä vakiota, jotta harrastajien into ei lopahtaisi ikuiseen virityskierteeseen. Homma onkin pysynyt hyvin hanskassa ja vintage-autojen viritykseen ja kisassa pärjäämiseenkin on riittänyt hyvin "punttia pohjaan ja lordmannit alle".

Kaikille kerhotoiminnassa mukana olleille on kuitenkin tuttua monien kerholaisten halu tuunata ja virittää. Joskus näitä tuunauksia tehdään lähinnä terapiamielessä ilman sen kunnianhimoisempia tavoitteita. Joskus taas rakennellaan outlaw-vehkeitä joissa suorituskykyä haetaan mistään säännöistä välittämättä. Toisaalta joillakin valmistajilla (esim. Parma) on ollut tarjolla läpi vuosikymmenten erilaisia aloittelijoiden kerhoautoja, joille ei välttämättä ole olemassa "virallisia" kisaluokkia.

Monia tämmöisiä menneiden vuosikymmenien virityksiä on säästynyt jälkipolville ajokuntoisina. Jotkut niistä ovat onnistuneet jopa livahtamaan vintage-kisojen tehdasvalmisteluokkien lähtöihin. Tämän reitin kilpailun järjestäjä on pyrkinyt, ja pyrkii jatkossakin, tukkimaan. Nämä ns. kerhoautot ovat kuitenkin oleellinen osa slot racing -lajikulttuuria sieltä ruohonjuuritasolta. Niinpä vintage-kisoissakin niillä ajetaan omat lähtönsä.

Varmaankin klassisin tehdasvalmisteinen 1/32 kerhoauto on Parman Womp Womp. Tuo valmiste, jota eräskin aktiiviharrastajamme kutsui "autoratailun alennustilaksi" . Womp on kuitenkin laite, jolla ympäri maailman lukuisat ura-autoilijat ovat ottaeet ensi askeleitaan "oikean" slot racingin suuntaan. Esim. allekirjoittaneelle Womp oli ensimmäinen lexan-korinen ura-auto. Womp on pysynyt lähes muuttumattomana läpi vuosikymmenten. Vanhoha, aitoja, vintage-womppeja löytyy myös esim. ebay:stä edelleen pilvin pimein. Eikä maksa paljon.

Yksinkertainen ja robusti tekniikka takaa varman (ja nopean) etenemisen vuosikymmenestä toiseen. Esimerkiksi meikäläisen Womp, jolla kisasin -79-81 Kaukajärven kerholla, kykenee edelleen Nokwoodissa alle 9 s kierrosaikoihin, mikä vastaa keskitason Fin Cup GT/P vauhtia. Eikä autoa ole mitenkään edes pyritty tuunaamaan. Esim. mosaa ei ole avattu vuoden -81 jälkeen...

Tässä pari kuvaa Wompista, jos jollekin on vielä epäselvää mistä kyse. Tuosta ei ura-auto oikein yksinkertaisemmaksi voi mennä:



Toki luokkaan on tarjolla hienompaakin tekniikkaa sitä halajeville. Esimerkkinä Coxin 1/32 IFC-auto 60-luvun lopulta:



Alumiinipelti oli aikoinaan kerrostalokaksiossa puuhailevan slottijuniorin suosikkimateriaali alustojen rakentamiseen. Jossain määrin harmittaa nyt, että nuo omin kätösin koulupöydällä leikatut, poratut, viilatut ja muotoillut alustat on tullut hävitettyä. Ainoa säilynyt kerholuokan tekeleeni on Coxiin tekemäni keskirunko. Jostain siitä on riittänyt melkoisesti virtaa tuon naputtelemiseksi. Tekele on siinä määrin onnistunut, että tässä hiljattain mietin vakavissani sen palauttamista aktiivikäyttöön:


Sitten vielä tämmöinen enemmän hupimielellä, mutta varsin isolla vaivalla, rakennettu Scalextricin C7 Mini, johon on istutettu 1/24 Scalextricista peräisin oleva Mabuchi FT26 moottori:


Ehkä tämä avasi hieman, mistä on kyse vintage-kisojen luokassa 6 "1/32-kerhoautot". Eli viivalle vaan kaikki ne rieskat, jotka teknisesti edustaa 60- ja 70-lukua