Lion's Head

Moi, tässä parin kuukauden suunnittelun ja rakentelun tulos. Neliurainen, 26,5 metrin rata Turussa, jonka nimesin Lion's Head'ksi. Nimi tuli alkuperäisestä 2-uraisesta radasta, joka muistutti leijonan karjahtelevaa päätä. 4-uraisuus vaati vähän radan muokkaamista, mutta ajajien ensikommentit ovat olleet kiitettäviä. Tai lienevätkö vaan niin kohteliaita ...

Komia baana! Koska avajaiskisat?

-kaitsu

Seuraava kisa on alustavasti suunniteltu ensi viikon perjantaille 27.3. Toiveena on saada ajanottolaitteet uusittua ennen sitä, kun nyt on käytössä vanhat 2-uraisen laitteet, Scalextricin mekaaninen ja DS:n 200. Nämä vaativat sopiakseen ratojen eriyttämisen lähtösuoralla.



Lähtösuoraan tehdään vähän muutosta uuden laitteen myötä. Minilandin Jaakko ei ole koskaan pettänyt toimitusajoissaan, vaan on jopa positiivisesti yllättänyt, niin eiköhän tämä saada järjestymään.

Ja KIITOS Juliukselle hienosta radan levikkeiden rakennusohjeesta. Tällä ohjeella on helppo askarrella näyttävät rataosat.

TimoTeus kirjoitti: Seuraava kisa on alustavasti suunniteltu ensi viikon perjantaille 27.3.

Harmi. Ei pääse. Menee 1/24-malliautosarjan päätöskisan aattoon. Minkälaisella kalustolla kisailette?

-kaitsu

No uusia kisoja tulee. Arviolta kerran kuukaudessa olemme kisailleen. Välillä on ollut vähän pitempi tauko niin kuin nyt, kun oli tämän uuden radan rakennus. Aluksi meillä oli joka kisassa eri rata ja käytiin läpi näitä F1-ratojen malleja. Kun rata koottiin suoraan lattialle ja rata oli lyhyempi sekä piirustukset valmiina, niin kokoaminen oli nopeaa ja samoin purkaminen.

Meillä on 1:32 ainoa sääntö tähän asti eli ihan amatöörimaista touhua. Pääasia on ollut, että autot ovat suhteellisen tasaväkisiä kierrosajoissa. Viime perjantaina kilpailtiin kaksi lähtöä SCX:n ja Scalextricin Nascareilla ja toiset kaksi sekalaisella kalustolla Lambo Gallardo, Porsche 997, Jaguar XKRS, Ferrari F430, Aston Martin DPR9 ja BMW M3. Säännöt ovat vähän vaihdelleet. Välillä kilpailijan kisa-auto on arvottu, mutta viime aikoina aika-ajon ykkönen saa valita auton sovitusta autojoukosta ensin ja hitain viimeisenä. Aika-ajoaika on kahden eri auton yhteenlaskettu paras kierrosaika ja kaikkia ajavat samalla autoparilla aika-ajon.

T:mo

Aloitan tässä juttusarjan uuden radan rakentamisesta.

Lion’s Head oli jo aikansa elänyt (ikää noin puoli vuotta) ja oli aika uudistua. Vähän haikealla mielellä sitä purettiin uuden tieltä. Tuli siinä vähän kriittistäkin kommenttia tyyliin ”mitä sä sitä menet purkamaan” ja ”tämähän oli ihan hyvä rata”, mutta himo uuteen rataan oli liian kova ja miehet ovat tunnetusti heikkoja haluilleen.

Olin suunnitellut uutta rataa jo parisen kuukautta tai oikeastaan useampaakin rataa, mutta yksi nousi ylitse muiden ja siitä kertyi suunnittelun edetessä parikymmentä eri versiota. Tai valitun version jälkeen saatujen palautteiden perusteella tuli vielä kolme versiota, joista viimeisintä aloin rakentamaan. Nyt oli tarkoituksena nostaa kissa… ei kun rata pöydälle ja kokea sen mukanaan tuomat haasteet ja mahdollisuudet. Tila tuntuu olevan aina se rajoittavin tekijä radan suunnittelussa ja pöydälle rakennettaessa tämä tulee entistä paremmin esille. Haaveena oli rakentaa yli 30 metrin 4-urainen rata ja suunnittelussa pituus vaihteli 27 ja 33 metrin välillä. Lopullisessa piirustuksessa radan pituus on 30,23 metriä ja tarkoitus oli pitää kiinni siitä, ettei rakennusvaiheessa rata ainakaan lyhenisi.



Tästä se alkoi. Radan rakennustyöt alkoivat toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla. Pöydät alkavat olla paikoillaan ja radan alusta alkaa muotoutua. Tässä vaiheessa innostus oli valtava. Tulevat ongelmat ja haasteet eivät vielä yöunia häirinneet. Piirustukset olivat alusta alkaen kovassa käytössä ja piirustusten mittakaavan oikeellisuutta epäiltiin monet monituiset kerrat, mutta lopulta ne kuitenkin osoittautuivat aina ”millilleen” oikeiksi. Pöytää rakennettaessa ristiinmittauksia tehtiin lukemattomia kertoja. Ja silti kahteen kohtaan piti tehdä laajennoksia rataa rakennettaessa. Vara-alueita ei joka paikassa ollut tarpeeksi.







Yksi asia, joka painoi mieltä alusta alkaen, oli radan nimeäminen. Työnimenä oli Audi Quattro Ring, koska idea tästä radasta tuli eräästä Audi-tiimin rakentamasta slot-radasta. Yleensä ideat uudesta radasta tulevatkin jonkun näkemäni radan jostain tietystä osasta, joka on se perusta, jonka ympärille kaikki rakentuu.

Varsinaiset ratatyöt aloitin hahmottelemalla korotuksia ja siltoja. Pohjana näille käytin kuuden millin vaneria, jota sain käytöstä poistettujen hyllystöjen takaseinistä. Suurin homma niiden hankinnassa oli poistaa sadat niitit, joilla ne oli kiinnitetty. Sain siinä työssä avukseni Valtterin, joka näppäräsormisena ja innostuneena poisti ne murto-osassa sitä aikaa, joka minulta siihen olisi mennyt. Munakennot ja paperiset ratapalat mittakaavassa 1:1 olivat hyviä apuvälineitä tässä vaiheessa. Ja tietysti kakkoskakkoset, jotka pysyvät pystyssä ilman tukia.



Lähtösuora rakentuu kattopaneelin päälle.



Nurmikkoa kylvettiin jo tässä vaiheessa. Maton kiinnityksessä käytin nitojaa ja mattoteippiä. ”Siistinä” miehenä pölynimuri oli minulla keskeisessä roolissa.



Ensimmäisiä laitasuojia asennettuna. Ja piirustukset keskeisellä paikalla. Tai oikeastaan niitä oli useita, ettei tarvinnut kuljettaa mukana, vaan olivat näkösällä joka paikassa.



Ja lopulta, 16. kesäkuuta sain ensimmäiset ratapalat uudelle alustalle.



Tässä vaiheessa rata näytti istuvan hyvin rakennetulle alustalle.

Yhtenä työtä hankaloittavana ja hidastavana tekijänä oli työkalujen ja tarvikkeiden mahtuminen samaan työtilaan. Se oli jatkuvaa siirtelyä paikasta toiseen.



Pääsuorasillan loppupäähän sovitellaan rataa. Tässä laskeudutaan takaisin maan kamaralle.



Pääsuoran ensimmäiset hahmotelmat. Suoran pituus on 4,55 m. Sillan tukipilarien sijoittaminen vaatii vielä suunnittelua. Radalla seisovat pylväät hankaloittavat ajoa . Ratkaisuna oli pylväiden päälle asennettavat tarpeeksi pitkät tuet, jolloin pylväät voi sijoittaa nurmikkoalueelle.





Uusi ongelma olivat katvealueet. Leveä rata siltoineen piilottaa suuren alueen sekä sillan alla että sen takana. Tässä vaiheessa epätoivo oli todellinen. Mutta onneksi asian jättäminen yön yli hautumaan auttoi tässäkin tilanteessa. Seuraavana aamuna oli jo mielessä kolme ratkaisuvaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto oli korottaa siltarakennelmaa pari senttiä, joka auttoi jo välttävästi sillan alla näkyvyyteen. Toisaalta sitä ei voinut nostaa enempää, koska silloin sillan takana katvealue lisääntyi. Lisäksi kavensin sillan keskiosaa ja poistin suunnitelmista siltä kohdin ratalevikkeet. Eihän suoralla tiellä kukaan voi ojaan ajaa. Tarkoitus on vielä nostaa tätä sillan takana olevaa takamutkaa muutamalla sentillä, jolloin saisi kaikilla urilla ajavat autot ainakin osittain näkyviin.



Tässä vaiheessa ensimmäiset sponsorit rynnivät jo varaamaan parhaat mainospaikat.

Harmaita hiuksia aiheuttanut mutka. Alun perin liian tiukaksi kasattu radan mutka aiheutti harmaita hiuksia (tai olihan ne jo harmaita sitä ennenkin), kun radan päiden kohdatessa kierroksen jälkeen ne eivät osuneetkaan kohdalleen, vaan sivusuunnassa oli 10 cm:n heitto. Ja toiseenkin suuntaan ero oli muutamia senttimetrejä. Tässä vaiheessa epäilin piirustuksiakin moneen kertaan. Tarkistusmittauksia tein kyllästymiseen asti eivätkä mittaustulokset muuttuneet mittauskertojen lisääntyessäkään. Kun lopulta ymmärsin mitata tämän mutkan halkaisijan ja vertasin sitä piirustuksiin, niin tässähän se kaikkien eroavaisuuksien äiti lepäsi. ”Avasin” mutkaa ja jo alkoi päivä taas paistamaan tähänkin kellariin. Opetuksena oli, että alustaan olisi hyvä merkitä kiintopisteitä tai jonkinlainen viivasto ennen radan kokoamista, jolloin tämäkin erhetys olisi ollut helpompi havaita.



Pääsuoran hahmottelua.



Ylätason muodostumista.









Pääsuoraa oli kavennettava keskeltä alatason näkymisen parantamiseksi.

Korotuksia ja siltoja rakennettaessa sovituspaloja ei ole koskaan liikaa.



Lähtösuoran hahmotelmaa.



Mahtuuko se mutka pöydälle? Tiukkaa tekee.



No se toinen pää ei kyllä mahdu, täytyy vähän kurkottaa.



Ja tässä mutkassa pöytä oli kaksi senttiä vajaa. Listanpätkä väliin ja jopa laitasuojakin sopii.



Johdotukset pöydän alle piiloon.



Maisemointikokeilu, horisontti siintää laidoilla.

Laitasuojapleksi paikoillaan.



Välillä testataan, miten entiset maisemoinnit sopivat uuteen rataympäristöön. Sementtivalua kallioreunalla. Pensaat puuttuvat.



Mutkan rakennus.









Pleksit laitasuojina eivät peitä näkyvyyttä ja keventävät ratarakennelmaa. Taivutuksessa täytyy olla varovainen. Opin, että kuumentamalla taivutettu pleksi ei enää jäähdyttyään taivu vaan särkyy.



Siltojen alitukset on mitoitettu niin, että Kuoppalan Minnakin mahtuu mukaan.

Ennen viimeistelyjä oli pakko ottaa testikierroksia ja tehdä radalle pohja-aika.



Hirvivaara radalla.



Juotavaakin löytyy mainoksista.



Yksityiskohta radasta.



Ja lopultakin... autot ovat valmiina kisaan.



Ja se radan nimi. Se syntyi yhtenä aamuna aamiaista tehdessäni ja vilkaistessani ulos ikkunasta. Keittiön ikkunan alla kaksi jänistä piehtaroi hiekassa onnellisina tietämättä niitä tarkkailevista silmistä. Breeding Rabbit Ring oli syntynyt. Se oli sovelias nimi legendaaristen ratojen sarjaan. Aikaisemmat olivat Lion’s Head ja Pink Cow (Itävallan Red Bull Ring oli idealähteenä tällä radalla :smile: ).

Niin se radan pituus. Lopullinen pituus on 30,18 m eli se lyheni vielä 5 cm rakennusvaiheessa, mutta lopputulos oli odotuksen mukainen. Työtunteja en alusta asti kirjannut, mutta rakennustunteja kertyi pyöreät 100 tuntia. Rakennustyötä edeltävää suunnittelua kertyi myös kymmeniä tunteja.

Kiitos tulee KaiR:lle alustamateriaalin lahjoittamisesta, asiantuntija-avusta ja raa’assa rakentamistyössä mukana olosta. Häneltä sain myös hyviä vinkkejä (vaikken niitä monia noudattanutkaan, yksipäinen kun olen).

Tällainen tästä sitten lopulta tuli. Maisemointityö tosin jatkuu edelleen



Ensimmäiset onnistuneet kisat on jo pidetty ja seuraavia odotellaan.

Radan paikanpäällä nähneenä pakko todeta että ehdottomasti hienoin näkemäni kotirata ja myös erikoinen (mistä tässä tapauksessa plussaa!) Ajopaikalta katsoessa edessäsi kulkee rataa kuudesti rintarinnan mikä on erittäin poikkeuksellista mille tahansa radalle ja silti tämä ei ole mikään toivoton syherö vaan erittäin mukava ja ajoon rytmitettävä rata.

Lisähuomiota voi kiinnittää pääsuoraan joka on koko 4,5 m matkallaan silta. Poikkeuksellista ratadesignia sekin.

Estelle saapui ratavarikolle.