Ja sitten jotain ihan muuta...

Sä olet kyllä onnistunut tekemään hyviä lyötöjä kuluneen vuoden aikana. Onnittelut siitä. Tuota toimintaa voisi kuvailla kulttuuriteoksi, sillä siinä kaivellaan vuosikymmeniksi nurkkiin unohtunutta autorataroinaa uudelleen käyttöön ihmisille jotka osaavat niitä arvostaa.

Itse touhusin vähän samaan tyyliin 90-luvulta jonnekin 2000-luvun alkupuoliskolle. Mun mielenkiintoni hommaan hyytyi lähinnä sen vuoksi, että hyvin harvoin löysin mitään omien kokoelmien täydennystä. Lähinnä löysin Scalextricien peruskahdeksikkoja kera Shadowien 70-/80-luvulta sekä uudempia (90-luvun) yleensä erittäin hyväkuntoisia ratapaketteja. Näistä kyllä pääsi hyvin eroon; joulun alla menivät kuin kuumille kiville kun piti hinnan sopivana. Ja samalla näillä "sponsoroi" omaa harrastettaan. Erehdyin ehkä luulemaan, että tämä maa on jo "putsattu" vanhasta autorataroinasta. Kaiman esimerkki näyttää, että olin väärässä. Joku vihreän Electran löytyminen olisi varmaan innostanut jatkamaan... Muistan hyvin ne loskaiset syksyiset sunnuntai-illat 2001 kun kiertelin ympäri pääkaupunkiseutua vm. -81 Fiestalla keräämässä Scalextricia ihmisten nurkista. Tuli siinä tututuksi niin Itä-Helsingin lähiöt kuin Espoon vauraammat seudut.

-kaitsu

Myös sattumalla on sopiva arpa näissä hankinnoissa, joista esimerkkinä seuraava tarina syksyltä 2014.

Turun Itäharjun alueen kirpparitapahtumassa kiertelin talojen pihoja ja siellä sitten eräs vanhempi nainen halusi myydä minulle lautapelin. Vastasin, että todelinen ässä olisi jostain pöytäliinan suojista löytyvä autorata - mutta sellaista ei siellä ollut. Heidän vintillään kylläkin. Kyseessä oli jo heidän yli 40 -vuotiaan pojan vanha rata, jota oli muiden lelujen mukana säilytetty kun poika ei koskaan mukanaan pois vienyt. Nyt vinttiä oltiin siivoamassa ja kaikki tavara menossa "roskiin".

Lopulta vajaan viikon päästä vinttiä oli saatu siivottua sen verran, että saatoin mennä katsomaan (noutamaan) rataa. Samana iltapäivänä mun autoon lastattiin vintiltä Jouefin radan lisäksi Lima- ja Schicht -merkkistä HO -skaalan junarataa + vetureita ja vaunuja, pienoismalleja, Playmobil -tuotteita (made in DDR), Stigan pöytälätkä ja Paraisilla valmistettu pöytäfutis, leluflipperi ja Suomessa tehty Jukka -fortuna, Matchboxin Superfast -rataa ja n. 50 erilaista metalliautoa tyyliin GorgiToys, DinkyToys jne jne...kaikki 70 -luvulta ja pääosin hyvässä kunnossa!

Osa tavarasta on sittemmin päätynyt mun tutuille lahjoituksena lapsiperheisiin, osa mennyt keräilijöille mutta iso osa kaikesta tuosta yhä itsellä. Jos siis esim. Jouefin rata tai junarata täällä jotain kiinnostaisi...

23.12. kävin vielä tämän vanhemman pariskunnan ovella ja tonttulakki päässä vein heille joulutähden. Halusin näin vielä kiittää heitä ja samalla kertoa heiltä saadun lelujäämistön uudesta elämästä. Varmaan oli siinä hyvä fiilis kaikilla!

Jos en väärin muista niin Pohjolan Kalle keräilee Joueffia.

Uskaltaakohan tuonne Kyröön piipahtaa enään kahveellekkaan, onko KaiR kämpässä jäljellä enään kapeat kulkureitit huoneista toiseen ja kamaa kattoon asti?

T: Julius

Tilaa on aina tarvittaessa raivattu että kaffettelemaan on mahduttu.

KaiR kirjoitti: Tilaa on aina tarvittaessa raivattu että kaffettelemaan on mahduttu.

Kesällä kun piipahdin, niin olin aidosti yllättynyt, koska kämppä oli siisti kuin naisen jäljiltä ja malliautoja näkyi vain askarteluhuoneen vitriinissä siististi rivissä. Ainoastaan tirehtööri itse oli tyylilleen uskollisesti räjähtäneen näköinen

Ja eikös hieman kilometrejä niellyt vierailijakin itse ilmoittanut, että nyt on kuule parempi etten ota kenkiä pois jalasta!

Joop, siinä oli 1,5 viikon kisareissu Alastarolla meneillään, eikä siellä joka ilta ehtinyt saunalle ajoissa.

Vesiperä Juuttien maassa eli uutinen siitä (parhaaseen Ilta-Sanomat tyyliin) kun mitään ei löytynytkään.

Ajattelin, että pari päivää turistina Köpiksessä pyöriessä voisi olla mahdollisuus löytää jotain mukavaa slottinäppärää. Pääsin mm. penkomaan kohtuu ison myyntitapahtuman ( ns. "loppet" ) mutta parin tunnin haravoimisen jälkeen silmissä vilisi vain porsliinipupuja ja karkkikuljoja, safarihattuja ja die cast -autokalustoa. Ei ensimäistäkään ura-autoa!

Toisena oljenkortena olivat sitten tavaratalot ja lelumyymälät sekä tuikituntematon hintataso. Noh, jos ei tullut kokonainen vesiperä niin sitten osaston/myymälän valikoimaan kuului kaksi, korostan KAKSI samanlaista autoa. Sekään ei olisi haitannut kun Hamleysíllä oli hieno 1970 Camaro myynnissä - hintaan 549 DKK -> yli 73 €. Tämä haittasi jo selkeästi.

Aina ei voi voittaa...

Ajelin Liedon suuntaan myytävän Scalextric -setin perään joka osoittautui ostokelvottomaksi. Radasta ei tullut kauppoja mutta kotiin ajellessa mulla oli mukana pari 7" Saukki & Oravat EP -levyä ja Olavi Virran LP. Mitäs tässä just siis niinku häh tapahtui?

Sattuneesta syystä pakkailin autoratojani kunnon laatikoihin ja sitä savottaa tehdessä päätin punnita laatikot. Kun uudemmat ja vanhat Scalextricit, Polistilit ja Carrerat sekä yksittäinen setti Fleischmannia oli punnittu laskin yhteistulokseksi reilu 225 kg! Tuohon kun laittaa vielä punnitsematta jääneet Jouefin ja Revellin radan päälle niin taitaa 230 kg paukahtaa rikki.

Haittaako jos en enää osta rataa..?

Minulla olisi sinulle kyllä vielä kolme pakettia StaboCarin rataa. Tuo länsisksalainen merkki näemmä puuttuu kokoelmistasi.

Voisin vaikka vaihtaa Fleischmann-pakettiin..

Kiitos, mutta pidän mieluummin Fleischmannin koska mulla on settiin sopivan autotkin.

Mistä juolahtikin mieleeni: Onko Alfa yhä vailla tuulilasia?

Kyllä ja auton perän alle pitäisi ne suuttimetkin saada.