Scaleauto Nordic Endurance championship 2017

Vielä vähän muistiinpanoja ja havaintoja näin senioritiimin näkökulmasta.

Perjantaina kun saavuimme AMRK:n klubille, kävi ilmi että arvaus oli osunut oikeaan, radassa oli skaalatason pito, eli viimeiset testit Hyvinkäällä palvelivat erinomaisesti tarkoitusta. Seniorien autot olivat suoraan sen jäljiltä eikä siten vaatineet mitään muutoksia vaan voitiin aloittaa treenaus melko valmiilla paketilla. Rata sinällään oli melko selkeä ja siis lähes identtinen Göteborgin vastaavan kanssa, pieniä eroja toki oli mitoituksessa muttei mitään merkittävää.

Alusta saakka kävi ilmi että tanskalaiset olivat odotetusti ihan eri tasolla kuin viime vuonna, vauhdit olivat suomalaisten kanssa samaa luokkaa. Mutta ilahduttavasti myös ruotsalaiset ja ainakin Damstredetin tiimi Norjasta olivat parantaneet vauhtiaan aiemmista vuosista, nyt erot eivät olleet enää kovin suuret.

Testeissä molemmat suomalaiset joukkueet pääsivät odotetusti aika samoihin vauhteihin, parhaat kierrosajat pyörivät siellä 7.6 sekunnin tietämissä molemmin puolin. Erot urien välillä olivat melko pieniä, ehkä reunoilla ajat jäivät hiukan heikommiksi. Tanskalaisetkin ajoivat suunnilleen samaa vauhtia, mutta näytti siltä että he ajelivat pelkästään treeniautoilla, kisa-autoja ei juuri ulkoilutettu. Tanskalaisten potentiaali jäi siis hiukan arvoitukseksi.

Meidän auto toimi kaikin puolin moitteettomasti ajettavuuden osalta mutta muutamat kolarit aikaansaivat sen että diffuusori piti liimata uudelleen paikalleen, ensin yhdeltä ja myöhemmin toiselta puolen. Alkuperäiset tapit siis katkesivat eli diffuusori jäi epoksin varassa kiinni. Moottorien osalta tehtiin testejä ja ennalta nopeimmiksi oletetut koneet jäivät hiukan hitaammiksi ja kolmanneksi paras kone päätettiin (isolla riskillä) ottaa kisakoneeksi. Riski muodostui siitä että ko. kone oli meidän viimevuotinen kisakone joka vaihdettiin sisään kisan puolivälissä. Lisäksi sillä oli testattu kisaa edeltävät viikot, eli koneella oli ajettu jo noin 5 tuntia ennen kisaa.

Varsinaisena kisapäivänä sitten viimeiset testit ja kaikki näytti hyvältä, lukuunottamatta sitä että Jari oli yöllä tullut kovaan flunssaan ja oli kuumeinen. Sopivilla myrkyillä terästettynä kaveri kuitenkin lähti urheasti mukaan. Katsastus oli sitten varsinainen show joka ei ollut loppuakseen. Tarkastus tehtiin niin että katsastukseen pyydettiin yksi tiimi kerrallaan (erillinen huone) ja sinne työkalut mukaan. Handoutit alle ja katsastamaan. Näytti siltä että juuri mikään auto ei mennyt heittämällä läpi. Junnutiimin ongelma oli kaikista pahin - maavara jäi niukasti alle rajan (järjestäjien treeneihin antamalla samoilla mitoilla tehdyllä parilla maavara oli ollut OK) mikä tarkoitti, että auto meni vaihtoon. Onneksi hyviä autoja oli monta, eli korvaava auto löytyi lähes kisakunnossa. Iso käsi Juhalle ja Jaakolle, hoitivat homman upeasti himaan. Vihdoin pitkän odotuksen jälkeen sitten mekin pääsimme katsastamaan ja uusi show käyntiin. Katsastaja nosti ison metelin siitä, että meidän autossa korinkiinnitysruuvit olivat löysällä (mikä on Suomessa ihan normaalia ja hyväksyttyä) ja auto vietiin tuomariston puitavaksi. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen tuomio oli että ruuvit pitää olla tiukalla. Omituinen sääntö mikä vaikutti aika paljon kotiinpäinvedolta, tanskalaisten autot kun oli jo katsastettu eli niille ei enää voinut tehdä mitään. No, ei auttanut kuin kiristää ruuveja sen verran että kelpasi. Seuraavaksi sitten auto tuomittiin alipainoiseksi (186g) vaikka auto oli tarkastettu etukäteen ja lailliseksi havaittu. Siinä sitten vertailtiin eri vaakojen lukemia ja havaittiin että auto oli meidän sekä tanskalaisten toisen vaa'an mukaan ihan laillinen 191,5g, eli virallinen vaaka näytti perunoita... tiedä sitten kuinka painavia muiden autot olivat olleet kun ongelmaa ei ollut havaittu? No, auto sitten lopulta kelpasi.

Kisa lähti sitten liikkeelle ja alku lupasi hyvää suomalaisille. Jari veti ensimmäisen hiitin upeasti kärjessä pitäen vauhdin siellä 7.6-7.7 sekunnin luokassa eikä flunssa näkynyt ainakaan otteissa. Junnutiimi tiukasti tuntumassa. Suuri suosikki, Tanskan Slotgear, menetti pelin heti muutaman minuutin ajon jälkeen kun auto pysähtyi radalle ja tiimi teki koneenvaihdon, syynä oletettavasti pinjonin irtoaminen. Todellinen syy selvisi meille kuitenkin vasta myöhemmin, saimme kuulla että irti olikin ollut takaratas. Eli mekki joka olisi hoitunut yhden kierroksen menetyksellä muuttui 40 kierroksen takamatkaksi...

Toisella hiitillä Aleksi ajoi purplella hyvää kisaa, mutta vauhti vaikutti kuitenkin kovin paljon vaisummalta kuin treenien perusteella oli syytä olettaa, kierrosajat pyörivät enemmän 7.8-7.9 sekunnin korvilla alun muutaman nopean kierroksen jälkeen. Vähän sitä huolestuneena katselimme, vaikka Aleksi antoikin ymmärtää että kaikki on OK. Seuraavaksi menin itse ajamaan mustaa, ja pieni paniikki alkoi hiipiä peliin, kun kierrosajat taas muutaman hyvän alkukierroksen jälkeen vajosivat sinne 7.9-8.0 sekunnin korville. Pelko että meidän moottori alkaisi väsähtää, oli todellinen.

No, kisan jatkuessa sitten kävi selväksi, että treenistä poiketen autot, ilmeisesti lämpenemisestä johtuen, eivät oikein kellään jaksaneet kulkea reunaurilla, eli ero reunojen ja keskiurien välillä tuli selvemmin näkyviin. Kun siis pääsimme keltaiselle ja oranssille, oli vauhti taas hyvää ja vastaavasti reunoilla ajavat jäivät taakse. Junnutiimillä tuli pientä koriongelmaa joka onneksi ratkesi melko nopeasti, mutta sen seurauksena oli kolme kärkitiimiä (junnut, seniorit, Tanskan Lowflyers eli Aalborgin omat pojat) kisan puolivälin paikkeilla hetken aikaa 5 metrin sisällä... eli kisa oli tiukempaa kuin koskaan.

Tilanne siis eli koko ajan, mutta selkeästi kuitenkin junnutiimi alkoi vääjäämättä vetää kaulaa, ja kiinniajaminen ei ollut mahdollista. Vaikka erot olivat paperilla pieniä niin suunta oli selvä. Ennen viimeistä uraa ero eteen ja taakse oli meillä 8 kierrosta, ja kun heti kävi selväksi että junnut eivät tule selkä edellä vastaan, ainoaksi tarkoitukseksi jäi pitää kakkostila ennen Lowflyersiä, jonka kanssa ajoimme uran alussa samaa vauhtia. Sitten kuitenkin pahin kävi toteen, sinällään viattoman ulosajon yhteydessä tuli peräänajo ja jotain meni rikki. Kierroajat putosivat parilla kymmenyksellä ja auton käytös huononi, joten tuli myös useita ulosajoja. Viisaammat olisivat ehkä pysähtyneet ja katsoneet mikä ongelma on, mutta siinä hässäkässä ei matikkapää oikein toiminut joten ajoa jatkettiin toivoen että Lowflyers ei saa kiinni. Mutta koska aikaa oli vielä paljon ja nopeusero oli suuri, niin väistämätön kävi toteen ja Lowflyers meni ohi. Sitten 10 min ennen loppua oli katsastus, jossa meidän auto oli yllätys yllätys liian matala. Meille ei kerrottu mistä se jäi kiinni, joten piti varautua renkaanvaihtoon. No, sitten huomattiin että diffuusori (joka siis oli liimattu jo kahdesti treeneissä) roikkui radassa ja hankasi takapyörään. Eli siinä syy vauhdin putoamiselle ja ulosajoille. Nopea teippikorjaus ja diffuusori oli taas suunnilleen paikallaan. Vauhti parani hieman, mutta ihan ei aiempaan vauhtiin enää päästy. Eli lopputuloksena kolmas sija, Lowflyersiä ei enää mitenkään saanut kiinni. Kisan jälkeen sitten kävi ilmi, että tosiaan vaikka diffuusori olikin paikallaan niin se edelleen hankasi takapyörään. Maavaraa oli muuten vielä 6h ajon jälkeen 1,05mm ja lähdössä sitä oli 1,25mm, eli kulutus oli aika pientä (radan pinta oli ruiskumaalattu eli tosi sileä, mikä varmaan vähensi kulutusta). Ilahduttavaa oli myös että kone kesti, sillä on nyt ajettu ainakin 11 tuntia. Kieltämättä vauhti kyllä putosi kisan loppupuolella, ainakin jarrut ja kiihtyvyys vähenivät, vaikka suorakulku ei varsinaisesti heikentynyt, mutta erot alkoivat kyllä näkyä.

Niin olihan siinä sitten vielä yksi episodi missä meinasi tulla diskaus; joka tiimin piti merkata seinällä olevaan listaan kuka ajaa milläkin uralla ja kuinka paljon. Meidän kolmen hengen tiimi joutui luonnollisesti jakamaan pari uraa epätasaisesti että vaaditut minuutit menisivät sääntöjen mukaan, ja siinä tuli pieni typo eli yhdellä uralla ajoajat oli merkitty väärin päin, vaikka ajo menikin oikein. Siitä olivat ruotsalaiset jo tekemässä protestia, mutta onneksi selitys kelpasi.

Onnea junnutiimille, Kalle, Santeri, Venni ja Leevi hoitivat taas homman himaan. On nämä junnut ihmetyyppejä, vaikea keksiä miten ne voisi voittaa kun äijät ajaa kovaa ja lähes virheettömästi eikä kalustokaan ole kuin (maailman?) parasta (kiitos Juhan ja Jaakon, onnea teillekin!). Kiitos myös Jari ja Aleksi, vaikeaa löytää mukavampia, nopeampia ja varmempia tiimikavereita. Oma osuus oli lähinnä kaluston laitto ja yritys pysyä mukana hirveästi mokailematta... Kivaa oli taas, suosittelen muillekin osallistumista! Kisa kovenee vuosi vuodelta, tanskalaiset on oikeasti kovia.

Isosti kiitoksia kaikille reissussa olleille.
Oli kyllä tosi makee ajaa hyvällä autolla.
En ole aiemmin ajanu niin hyvällä Scaleautolla kun Kimmo oli Tanskaan loihtinut.

Jos joku kasaa porukkaa Espanjan MM-kisoihin niin täältä nousee käsi samantien jos mahtuu joukkueeseen.
Saa laittaa infoa kisasta tai linkkiä.
Tanskalaiset sanoi kisan jälkeen lähtevänsä Espanjaan viidellä kuskilla kun kuulemma kisat kestää kolme päivää ja jos oikein ymmärsin niin yhteen laskettu ajoaika kaikilta neljältä radalta olisi 24 tuntia ?

Tässä jotain infoa Scaleauto 1/24 WES (World endurance series) kisasta:

Dear Friends

14, 15 and 16 july 2017 will take place the 6th edition 24h Race Scaleauto 1/24 World Endurance Series, it is the ultimate race event and an excellence to race with wooden track at 1/ 24 scale cars.

With support from Scaleauto, this competition brings together the best national and foreign drivers who have formed their teams to fight for the final victory. Will be raced on tree tracks wooden "Concept ", 8 lanes each, mounted mirror configuration.

This year will be hold in a new location , the new CricCrac SUPERDOME, the worldwide larger Competiition Arena dedicated to the slot.This space is located in the leisure complex, just in front of CricCrac Slot Shop.

This passionate competition ensures maximum mechanical equality , fighting under the following assumptions:

- High mechanical equality available.
- Teams with 4 , 5 or 6 riders.
- DS Power supply stabilized.
- Electronics control provided with DS Equipment.
- Engines and wheels provided by the Organization.
- 32 wood lanes marked " Concept" in 4 symmetrical tracks .
- individual Boxes for each team.
- Direct PC connection to follow live results .
- Economic Fee.
- Significant prizes provided by the Sponsors of this event.

ACS Team.

Sääntöjä 2017 kisaan ei vielä ole julkaistu, olettaisin, että se ajetaan uudella alustalla. Muuten käytännössä kaikki osat ruuveja, aluslevyjä, shimmejä, johtoja ja laahaimia lukuunottamatta on oltava Scaleauton omia. Myös jotkut Scaleauton viritysosat käyvät.

Tässä ote vanhojen sääntöjen rangaistusosiosta:



Eli pari kertaa korkeintaan saat kiroilla ja huutaa järjestäjälle, useammin ei kannata... (muutama länsinaapurin edustaja olisi ollut vaikeuksissa Tanskassa näillä säännöillä)

Mitalikahveilla Kimmon kisaraporttiin tuli pientä tarkennusta Junioreiden auton suhteen: katsastuksessa hylätyn alustan tilalle ei löytynyt suoraan vaihtoehtoa, vaan Juha rakensi uuden alustan kisapaikalla ja junnut lähtivät sillä kisaan ilman ainoatakaan testikierrosta.
Nostaa mielestäni voiton arvoa entisestään ja Juhalle isot aplodit huikeasta mekkauksesta!

Vanha totuus siis päti jälleen. Pakinpohjan romuosista pikaisesti koottu vehje on yleensä nopeampi kuin viikkoja vimpan päälle hierottu kisapeli Ainakin mulle on käynyt usein niin

-kaitsu