FSC KILPAILU RIIHIMÄKI 5.1.2008

FSC -cup oli saanut uuden radan kisakalenteriinsa ja paikalla nähtiin tuttu kilpailijajoukko ajamassa ja ihmettelemässä Riihimäen 40 vuotta vanhaa rataa. Ajatus kisastahan syntyi jo kesällä 2007 ja kisan ajaminen varmistui syksyllä. Rataa prepattiin iskuryhmän voimin kisaa edeltäneiden viikkojen aikana kolmesti ja kilpailun vaatima uusi komponetti radalla oli Juliuksen toimittama ajanotto -laitteisto ( joka sai nyt tulikasteensa ). Myös radan kiskot saivat huomiota ja työn jälkeen testiajot jokaisella uralla olivat rohkaisevia. Oli aika jäädä odottamaan kisapäivän valkenemista.

KILPAILUPÄIVÄ

Vaikka ovien kisapaikalle piti aueta vasta kymmeneltä, olivat virkuimmat kuljettajat paikalla jo "sopivasti" tätä ennen valitsemassa parhaimmat paikat mekkaukseen. Kaikkien ollessa paikalla suoritettiin radan pesu, josta suoriuduttiin pikavauhtia. Radan pesun jälkeen kaikki radat eivät kuitenkaan toimineet vaan automaattisulakkeet räpsyivät koko ajan. Noin 5 min etsimisen jälkeen rispaavat ratapunokset oli saatu korjattua ja rata toimi taas. Pesun jälkeiset "luistelukilpailut" saattoivat alkaa.

IMCA

IMCA -luokka oli typistyä näytöslähdöksi vain kahden auton ilmoittauduttua ennakkoon kisaan. Radalle saatiin kuitenkin neljä autoa ja näiden voimin alettiin ajamaan rataa sisään. Aluksi autot kärsivät pesun mukanaan tuomasta liukkaudesta mutta renkaiden puhdistus tärpätillä toi pikkuhiljaa pitoa lisää ja rata parani koko ajan. Lopullisessa kisalähdössä oli yhä huomattavissa liukkautta mutta siitä ei enää ollut suoranaista haittaa. Loppujen lopuksi jyvät erottuivat akanoista ja nopein mies ( kukahan se muuton mahtoi olla ? ) radalla selvisi tälläkin kertaa.



FSC TOURING / GT

Ennenkuin tätä luokkaa päästiin toden teolla ajamaan oli edessä testiajoa, tekninen katsastus sekä muutamalle uudelle autoille concourse -arvostelu. Uusi rata toi joillekin mukanaan auton säätöihin liittyviä pulmia ja muiden autojen kulkua suorilla ja mutkissa seurattiin tarkasti. Varikolla nähtiin siis välitysten ja moottorienkin vaihtoja kun sitä puuttuvaa vauhtia etsittiin. Minuutin aika-ajoissa ratkottiin parhaimman kierroksen ajalla lähtijät neljään eri erään jotka toimivat suorana finaalina. Kolmen kärki oli tiukka ja piikkipaikalle 0,004 marginaalilla kaasutteli Arttu Salomaa kierrosajalla 9.665 ( 28.12. ajettu testi/tavoiteaika 9.661 kesti siis niukasti ! ) Finaalit ajettaisiin järjestyksessä verkkaimmat ensin ja lopuksi liukkaimmat.

1. finaalilähtö. Kolmen auton lähdössä nähtiin europeliä, japsirautaa sekä american autoa. Korikiinnike -ongelmasta kärsinyt Ford Fairlane raapi pitkin rataa ja heatin päätyttyä sen kori oli enää niukin naukin kiinni. Radalta kerättiin Fordin sinne jättämä ruuvi. Ensimmäisen finaalin voittoon ajoi selkeästi Markus Nukari Nissanilla.



2. finaalilähtö. Edellisen lähdön autojen lisäksi oli viivalle saatu nyt yksi italialainenkin. Heatin aikana tämä Heiskasen Ferrari kuitenkin hyytyi takasuoralle johtavaan mutkaan virtajohdon tinauksen murruttua irti ohjurin luota. Mies lähdi sadatellen varikolle ja palasi erään myöhemmin. Myös radalla kiertänyt Mustang kärsi samantyyppisestä ongelmasta mutta päätymutkassa nostajana toiminut Kivekkään Kaitsu operoi auton kuntoon n. 30 sekunnissa. Tässä erässä korjattiin myös rataa urien vaihdon aikana Eskmanin Henkan huomattua virtapunoksissa liikaa löysää. Lähdön kirjasi hienolla ajolla nimiinsä Bäckströmin Ilkka Porsche Carreralla.



3. finaalilähtö. Tämä lähtö oli täynnä hätäisiä avoautoja "petturiksi" leimatun Corvetten rikkoessa Cobrarintamaa. Hätäisiä sikäli, että lähtövalot eivät koskaan tahtoneet ehtiä sammua kun nämä veijarit jo painelivat menemään. Heiskasen ripitys auttoi sen verran että kolmannella yrityksellä päästiin liikkeelle. Useiden massakolareiden sävyttämän Cobra -heatin voitti Atte Salomaa, Cobralla.



4. finaalilähtö. Aika-ajon nopeimmat mittelivät nyt voimiaan Ferrari -voittoisessa heatissä. Siistiä finaalia sävyttivät hieman herkkien automaattisulakkeiden aiheuttamat virtakatkot ja ratapunosten kiinnittäminen ( jälleen ) uria vaihtaessa. Kivekkään Kaitsu korjasi potin reilun kierroksen erolla Salomaan Arttuun. Henrik Eskman kruunasi Ferrarien näytöksen.



Väliaika ja Mr. Murphyn esiinmarssi. Radan ollessa vapaa haluttiin testata sen sopivuutta Fin Cup -kalustolle. Radalle lähtivät ainakin allekirjoittanut Touring -luokan Bemarilla ja Marjamäen Jari Revellin Corvettella ( jonka pohjassa näyttivät olevan sellaiset lyijylimput että radalla pysyy! ) Marjamäen auton piuhat oli sovitettu Riksun rataan ja se kiersi sitä normaaliin ajosuuntaan, omaa autoani ajoin vastakkaiseen suuntaan ( piuhat kotirata -kytkennöin ). Jostain ovenraosta tuli tuo Murphy paikalle ja tapahtui seuraavaa: Oma autoni karkaa kurvista ulos ajaessa pois urastaan. Ja ajautuu suoran alussa toiselle uralle. Uralle jota ajaa Marjamäki. Vastakkaiseen suuntaan. Autot ajavat saman tien toisiaan kohti urku auki 12 m pitkällä suoralla ja osuvat sen puolivälissä yhteen. Demolition! Raskas Corvette otti niskalenkin Bemarista josta halkesi korista etuspoileri ja ohjurin kiinnitys murtui pahasti irti. Lasit helähtivät irti ja myös kopan sisällä oleva ohjaamoa kuvaava levy murtui irti kiinnikkeistään. Irto-osia kerättiin radalta ja auton sisältä. Summa summarum: Rata sopii myös Fin Cup radaksi kunhan ajetaan samaan suuntaan!


SPORT PROTOTYPES

Jo aiemmin katsatetut autot saatiin kymmenen kuskin voimin tuleen pian FSC Touring luokan ( ja törmäilevien pikkuauto -kuskien ) poistuttua areenalta. Ensimmäisiä aika-ajo -vetoja leimasi se, ettei niissä tahdottu ehtiä Touringin aika-ajon tasolle. Lopulta ajat paranivat ja tulihan se uusi FSC rataennätyskin sieltä. Kai Kivekäs pysäytti ensimmäisellä kierroksellaan nauriin aikaan 9.261 ja se oli sitten siinä. Oli tullut aika ajaa finaalilähdöt pois.

1. finaalilähtö. Kolme autoa viivalla ja kahta 917K Porschea uhkaamassa piskuinen Lancia Stratos. Aika-ajossa välityksensä särkenyt Heiskanen oli siis saanut Porschensa myös viivalle. Rookiena lähdössä ajanut Toivanen jätettiin tylysti erän viimeiseksi, kerättiinpä Porschea väliltä lattialta asti. Pepe kärsi myös automaattisulakkeen laukeamisen aiheuttamasta virtakatkosta huomaamatta heti mistä sulake kuitataan.Nukarin Stratos muuten korjasi heatin voiton.



2. finaalilähtö. Kolme autoa taas katsomassa kuka on kuka. Puhtaan Porsche -lähdön poimii nimiinsä Teppo Mäkelä 917 mallillaan. Bäckström ja Marjamäki säestivät 908 malleillaan.



3. finaalilähtö. Aika-ajon nopeimmat ratkoivat viimeisessä finaalissa lopullisia sijoituksia. Kuten finaalit yleensäkin oli tässäkin ajo siistiä ja varmaa ja huomasi että finalistit olivat paikkansa ansainneet. Kärkikolmikon sijoitukset eivät kuitenkaan vaihtuneet pidemmässäkään vedossa vaan maaliin tultiin järjestyksessä Kivekäs - Salomaa -Eskman. Nurkkanen sai tyytyä lopulta 6. sijaan kun vikurilta tuntunut keltainen GT Ford keräsi sekin välilä pölyjä lattialta asti.




YHTEENVETO

Onnistunut vierailu Riihimäelle päättyi aikanaan ja poikatyön johtaja Kari Laurila toivotti meidät tervetulleiksi uudestaan. Omat pelkoni radan teknisestä toimimattomuudesta ulkourien osalta osoittautuivat turhiksi ja kun pesun jälkeen pitokin palasi radalle ei voi muuta sanoa kuin että debyyttikisaksi se meni hiton hyvin. Rata oli selvästi kuskien mieleen. Tästä kertoi sekin, että finaalien loputtua rata miehitettiin heti uudestaan ja sitä kierrettiin omaksi iloksi. Ja kun katsoi radalla reuhanneen Womp -kuplan menoa ja sen "kolmen metrin mittaisia" sivuluisujarrutuksia kurviin piiiitkän suoran päässä, niin ajoa seuratessakin oli pakko todeta että eihän tuo VOI olla muuta kuin hauskaa.

Erien tulostiedot muistinvaraisia + tuloslistojen tulkinnan tukemia. Älkää lynkatko pikkuvirheistä.




Kuvat ja teksti: Kai Ruusunen

P.S. Kaikki ottamani kuvat nähtävissä osoitteessa http://s91.photobucket.com/albums/k300/darkcrystal_photo/FSC/