Rakentelukertomus, Dino 246 GT Le Mans 1972 # 46

Historiaa:
Enzo Ferrarin ainut poika suostutteli isänsä suunnittelemaan F2 kilpakäyttöön V6 moottorin –60 luvun alkupuolella. Alfredinon oli varmasti tehtävä paljon isänsä pään kääntämiseksi kun Ferrarin suosiossa ja käytössä oli V12 moottorit. Enzon hyväksyessä poikansa idean V6 moottorin kehittämisestä kilpailukäyttöön hän palkkasi suunnittelemaan Janon moottoria. Lopputuloksena syntyi kompakti 1600 cc V6 moottori. Kyseisellä moottorilla voitettiin F2 sarjassa monia mestaruuksia ja osoitti Alfredinon idean hyväksi. Alfredino sairastui nuorena vakavasti ja lopulta menehtyi sairauteen. Enzolta meni monta vuotta toipua menetyksestään. Enzo poikansa muistoa kunnioittaakseen aloitti suunnittelemaan kevyttä keskimoottorista urheiluautoa. Auto sai nimekseen Dino poikansa lempiminen mukaan. Kilpakäytössä ollut V6 moottori ei ollut paras mahdollinen katuautoon. Moottoria kehitettiin edelleen Lamberdin toimesta. Lamberdi oli ansioitunut V12 moottorien suunnittelija ja muokkasi V6 koneen 2,0 litraiseksi alumiinilohkoiseksi 180 hevosvoiman paketiksi. Puristussuhde 9:1 ja kaasuttimina Weberin kolme pystykaasutinta. Vaihdelaatikko viisi vaihteinen peruutusvaihteella varustettuna. Loogisesti auto nimettiin 206GT:ksi. Luku 20 tulee moottorin tilavuudesta ja luku 6 tulee vastaavasti sylinterimäärästä. Moottorit valmisti Fiat Ferrarin tarvitessa kaikki mahdolliset resurssit ja välineistöt tuottaa nopeasti riittävä määrä moottoreita kilpailukäyttöön muihin luokkiin FIA:n määräysten täyttämiseksi. Tästä johtuen löytyy myös Alfredinon muistoa kunnioittava Fiat Dino. Dino 206GT urheiluauto sai kehuja erinomaisesta rungosta ja alustasta hyvillä ajo-ominaisuuksilla ja balanssilla varustettuna. Dino 206GT sai nauttia parhaan Ferrarin maineesta kunnes F355 ilmestyi. Dinon korin pellitys oli kokonaisuudessaan alumiinia. Yksi merkittävä ajo-ominaisuuksiin vaikuttava tekijä oli rungon ja korin keveyden lisäksi auton pieni koko. Tasapainoisuutta autoon toi keskimoottori ratkaisu tuoden hyvän painojakauman. Ajo-ominaisuuksia lisäsi ensimmäisen kerran Ferrarissa nähty ratkaisu, kaksoistuettu erillisjousitettu pyörän ripustus. Ferrari 206GT oli valmistuksessa kaksi vuotta jonka jälkeen mallin korvasi 246 GT Dino. 246GT nimeäminen tapahtui samalla logiikalla kuin edeltäjänsäkin. Dino 246GT on kevyt putkirunkoinen urheiluauto varustettuna keskimoottorilla. Moottori 2,418 litran alumiinilohkoinen 65 asteinen V6 DOHC jossa kaksi venttiilillä mäntää kohti. Tehoa kone tuotti 195 hevosvoimaa. Huippunopeus 237 kilometriä tunnissa. Matka nollasta sataan taittuu noin 6,2 sekunnin aikaan. 246GT:n paino edeltäjäänsä nähden lisääntyi moottorin tilavuuden kasvattamisen sekä korin pellityksen muuttamisen alumiinista teräkseen. Painoa autolla 1186 kg. Ferrari 246GT Dino oli Maranellon silloisen historian suurin tuotanto sarja, 2487 kappaletta valmistettiin vuosina 1969-1974. 246GT debytoi kilpailuissa Targa Floriossa yli kaksilitraisen sarjassa vuonna 1971. Yhdentoista kilpailukierroksen jälkeen 246GT tuli maaliin kokonaistuloksissa sijalla 30. Kaikkiaan maaliin saapui 41 autoa. 246GT oli yli kaksilitraisten sarjassaan kahdeksas. Parin viikon päästä tästä Saksalainen Joachim Komusin ja Siegfried Mullers osallistui Nurburingille 1000 km kilpailuun numerolla 83. kokonaistuloksissa 26. ja luokkansa viides. Erinomainen saavutus siis. Vuonna 1972 Ferrari 246GT North American Racing Teamin Dinoa ajoi Jean-Pierre Laffeach ja Gilles Doncieux. Karsinta-ajojen huonon tuloksen ja harjoitusten ongelmien jälkeen kuitenkin varsinaisessa kisassa maaliin saapui 46 autoa ja 246 GT sijalla 17. Luokkansa 9 sija autolla hyvä saavutus moninaiset vastoinkäymiset huomioiden. Yli kaksi litraisten sarjassa Ferrarilla meni muutenkin hyvin, viisi ensimmäistä sijaa valtasi Dinon isoveli 365 GTB/4 Daytona.

dino0_1.jpg

Rakentaminen:
< Markkinoilla ei ole saatavilla 1/24 muovimalli rakennussarjaa ja on siten rakennettava Ferrari 246GT rakennussarjasta. 246GT Dinon kilpaversion silmiinpistävin ero katuautoon on keulan ilmanohjain, ajovalojen suojat, lokasuojien levennykset, ilmanottoaukkojen määrä sekä sijainti sekä vanteet. Ferrari 246GT Dinon Le Mans auton rakentaminen malliautoksi on haasteellinen projekti, koska muutoksia on paljon ja kuvia Le Mans kilpurista löytyy netistä tukemaan mallintamista vain muutamia. Itselläni ei ole kattavaa tietoa Ferrari 246GT Le Mans autosta saati sen rakentamisesta. Miten voi saada kilpapelin alle pienellä vaivalla käyttämättä mallintamiseen aikaa ollenkaan? Ajatus heräsi monen harrastajan valitellessa ajan puutetta rakentamiseen. Otin yhteyttä Niko Niemeen, joka on palkitusti rakentanut näyttäviä pienoismalleja. Nikon rakentamisen kohteena ja intohimona on Ferrarit. Mikä sen parempi lähtökohta kun vielä sen lisäksi 246GT Dinon rakentamisesta on Nikolla kokemusta. Nikon osaamista auton rakentamiseen voi tiedustella foorumin kautta, nimimerkki Niko! Autoja Niko rakentaa tilauksesta toiveet huomioiden. Nikon luomuksia on nähty malliautosarjassa ueita ja aina ovat hurmanneet loisteliaalla ja pikkutarkalla työllä.

dino01_1.jpg

Rakentamisen lähtökohtana oli kertaalleen rakennettu Fujimin Enthusiast–sarjan Dino 246 GT. Fujimin Enthusiast sarja on todennäköisesti lähes parasta mitä muovimalleissa on milloinkaan ollut tarjolla. Osien mittatarkkuus on hyvä ja osien määrä rakennussarjoissa lähentelee kahtasataa. Malliauton rakentamisessa tämä tosin aiheuttaa joissain kohdin ongelmia, tai ainakin lisätyötä. Esimerkiksi rakentelun kohteena olleen Dinon kori kootaan kuudesta eri osasta. Muita tämän auton rakentamisessa käytettyjä osia ovat Acustionin syövyteosasarja, joka on tarkoitettu nimenomaan tähän Dinoon, sekä Studio27:n siirtokuvasarja kyseiseen autoon. Auton rakentaminen aloitettiin osien perusteellisella puhdistamisella. Osat liotettiin kodin putkimiehessä, jolla normaalit pienoismallimaalit irtoavat muovipintaa vahingoittamatta. Puhdistamisen jälkeen oli vuorossa normaali osien valupurseiden ja muottisasumojen hiominen ja kolojen kittaus. Rakennetun sarjan uudelleen rakentaminen aiheuttaa enemmän lisätöitä kuin uuden paketista kasaamalla. Koska Fujimin Dino on alun perin tarkoitettu katuautoksi, vaatii se jonkin verran muutoksia. Kaikki puskurien kiinnitysreiät tulpattiin valutangosta venytetyillä sopivan paksuisilla tulpilla, jotka liimattiin koriin normaalilla pienoismallinesteliimalla. Tämän jälkeen lokasuojiin tehtiin levikkeet liimaamalla lokasuojien kaariin tuet 0,25 millin styreenilevystä. Tukien päälle levitettiin 1:1 autoihin tarkoitettua kaksikomponenttikittiä, jonka muotoilin hiomalla oikeaan muotoonsa. Levikkeiden lisäksi toinen suurempi muutos korissa on etuilmanohjain, joka on tehty 0,5 millin styreenilevystä. Ilmanohjaimen muodot leikkattiin muoviin lähinnä muutamaa korin päämittaa ja silmämääräistä arviointia apuna käyttäen. Näiden suurimpien muutosten lisäksi koriin on tehty myös joitain pienempiä lisäyksiä. Etuluukkuun on tehty lisää jäähdytysreikiä, takalokasuojien etupuolelle lisättiin pienet muovilevystä muotoillut jarrujen jäähdytykseen tarkoitetut ilmanotot ja ulkopuolista bensatankin korkkia varten muotoiltu upotusreikä oikean takalokasuojan etupuolelle. Muutosten valmistuttua kori hiottiin kauttaaltaan 600 karkeuden vesihiomapaperilla. Tämän jälkeen oli vuorossa ensimmäinen pohjamaalikerros, jonka jälkeen tarkistushionta ja muutaman kolon uudelleen kittaus ja uusi pohjamaalikerros. Pohjamaalina Niko käytti Mastonin harmaata spray-pohjamaalia suoraan pullosta. Viimeisen pohjamaalikerroksen jälkeen kori hiottiin vielä kertaalleen ennen pintamaalia. Pintamaalaus Dupli-Colorin automaalilla jälleen suoraan spray-pullosta. Pintamaali on kiillotettu käyttämällä hiomakankaita 6000 karkeuteen asti, jonka jälkeen lopullinen kiillotus 3M:n kiillotusaineella.

dinon sisusta.jpg

Sisustus vaati hieman muutoksia, jotta malliauton alusta saatiin mahtumaan korin alle. Tulipeltiä on kavennettu ja ovipahveja sekä ylä- että alareunasta, yhteensä noin kolme milliä. Turvakaaren Niko rakensi autoon 2 millin pyöreästä styreenitangosta. Lisäksi ohjaamoon on lisätty sammutin, metallinen vaihdekeppi ja niskatukien kannakkeet on korvattu metallisilla. Kuskin turvavyöt on tehty kangaskaupan nauhasta ja Acustionin syövytesoljista. Muuten ohjaamo on rakennettu käytännössä rakennussarjan ohjeiden mukaan.

dino02_1.jpg

Tämän jälkeen oli jäljellä enää siirtokuvien laitto, korin detaljointi ja loppukoonti. Siirtokuvat ovat Cartographin Studio27:lle tulostamat ja niiden kanssa ei isompia ongelmia ollut, laatu on suorastaan loistavaa ja vähäisiin referenssikuviin verrattaessa vaikuttaa siltä, että kaikki oikeassa autossa olleet sponsori ym. tarrat ovat arkilla mukana. Siirtokuvien laitossa käytettiin apuna MicroSet –siirtokuvanpehmennintä. Koriin lisäksi on lisätty Acustionin erinomaiselta syövyteosa-arkilta tuulilasinpyyhkijä ja takaluukun DinoGT -teksti. Muita koriin detaljeja ovat Sakatsun numerovalot, sekä MiniExoticsin valmistama valkometallinen polttoainetankin korkki. Loppukoonti sujui käytännössä rakennussarjan ohjeen mukaisesti, ainoa muutos oli sivuikkunoiden korvaaminen ohuemmilla kirkkaasta muovista Nikon itse tekemillä korvausosilla.

dino2_1.jpg

Valmiina kilpailuun:
< Kori kiinni alustaan jonka jälkeen auto oli valmis kisaan. Jännityksellä odottaen miten Dino pärjää kilpailuissa. Selvää oli että joka tapauksessa sijoitus on kiinni kuljettajasta ei työn jäljestä. Sen verran kaunis ja hyvin mallinnettu auto! Hämeenlinnan FSC kauden viimeinen osakilpailu toimi Dinon ensinäyttämönä. Hämeenlinnan rata oli itselleni vieras, en ollut ajanut radalla aiemmin. Kilpailupäivä jännitti, mitä arvostelutuomarit antavat concourse pisteitä ja miten pärjään vieraalla radalla kisassa. Arvostelutuomarit palkitsivat Nikon urakan antamalla täydet 20 concourse pistettä. Itse kisa oli tiukka ja rata oli erittän miellyttävä ajaa. Kilpailussa sijoitukseksi tuli 3. Concourse pisteet yhdessä kilpailupisteiden kanssa toi lopulliseksi sijoitukseksi 1.

dino3_1.jpg
dino4_1.jpg

Suuri kiitos Nikolle, auton rakentajalle!