audir10 06

Aika vierähtää välillä uskomattoma n nopeasti ja jo toissakaudelle 2009-2010 hankittu Audi R10 näki kilparadat tositoimissa vasta syksyllä 2011. Autolla tosin vähän tassuteltiin Järvenpään Keimolan radalla Fincupin alkaessa 2009, mutta koska auto ei toiminut ollenkaan, se pakattiin pikaisesti kassiin ja takaisin osastolle ikuisuusprojektit”. Miten siis tuolloin toivottomalta tuntuneesta Audista saatiin Fincup –kelpoinen?



Auto pakasta repäistynä loppukesällä 2009

Kaudelle 2011-2012 piti siis saada GT/P –luokan auto ja pakin pohjalta (ei siis uutta hankkimaan!) katselmuksen alle pääsivät Flyn Saleen, Nincon Mosler ja artikkelin Audi. Koska Saleenin korissa oli puutteita, Moslerin alustassa kriittinen murtuma jäi jäljelle enää jo kerran pettymyksen tuottanut Audi. Mutta härkää sarvista!

Avant Slotin sarjaa viime artikkelin jälkeen tutkittuani on valjennut montakin malliin liittyvää asiaa.
1) Sarjan mukana ei tietenkään syyttä suotta tullut kahta alustaa, vaan toinen alusta oli alkuperäisestä päivitetty ja paranneltu ver sio, joka eliminoi vanhemman alustan tyyppivikoja.
2) Malliin rakennettu lehdykkätyyppinen jousitus voisi ehkä jopa toimia, jos itse jouset olisivat parempilaatuiset. Kapeisiin kanaviinsa asettuvat jousilehdet ovat kaikki neljä aavistuksen kierot ja se riittää eliminoimaan koko idean toimivuuden. Poistin koko systeemin.
3) Näin ollen koko alusta oli paras rakentaa täysin jäykäksi

Fincup -vireeseen

Harkitsin auto ohjurin korvaamista jousikuormittamattomalla paremmalla ohjurilla mutta auton rakenne ei oikein tätä suosinut. Näin ollen auton oman palautuvan ohjurin toimintaa paranneltiin turhia välyksiä pois säätämällä. Moottorin virtajohdot tinasin suoraan virtajohteisiin varmemman virransaannin takaamiseksi ja itse moottoria oli myös mahdollisuus säätää hieman alemmas. Onnettomat muovilaakerit oli jo aiemmin korvattu kuulalaakereilla ja auton omat renkaat Ortmaneilla.



Asetellessani kevyttä koria auton alustalle huomasin sen istuvan hieman vinossa jos koriruuveja löysää. En keksinyt tähän muuta syytä kuin sen, että kevyttä koria painaa toiselle syrjälleen kuljettajan omalle puolelleen tuoma lisäpaino! En halunnut tyytyä helppoon koriruuvit tiukalle vaihtoehtoon, vaan laitoin korin alle vastapainoksi hieman sinitarraa balanssin löytymiseksi.

Auton etuakselia voi säätää korkeus –suunnassa säätöruuveilla, ja originaalit muovivanteet renkaineen säädettiin siten, että ne suoraan ajaessa kulkevat juuri radan pinnasta irti ja heti mutkassa tarjoavat autolle tukea. Säätöä voi muuttaa ratakohtaisesti.



Auton pohjasta oli sitten vielä etsittävä sopivat paikat lyijylevy –painoille. Sopivia muotopaloja leikaten ja autoon kontaktiliimalla asetellen saatiin alustaan tarvittavaa lisäpainoa ja autoa oli mahdollisuus yrittää ajaa. Taas.



Lisäpainoa riittää lähes koko pohjan täydeltä. Auton paino 95 g (box stock 82 g.)

Radalla

Ainakin heti ensitestistä alkaen oli selvää auton oma Hurricane 27.000 rpm kiertävässä moottorissa kyytiä riitti. Tosin Turun radalla sen vauhtivarat eivät oikein päässeet oikeuksiin ja 25 ohmin vastuskahvalla auto oli oikeastaan peräti hankala ajaa. Mutta hei, ei mahdoton kuitenkaan eikä tässä ollut aihetta kahvaa vaihtaa, koska Fincupia ajetaan vastaavalla kahvalla. Puhtaalla radalla ja pitävillä renkailla auto kulki kyllä alle 8 sekunnin (paras aika jopa alle 7.800), mutta hieman hankala ajettavuus teki nämä vierailut vielä satunnaisiksi. Ensimmäinen kisa tuli kuitenkin jo päälle ja auton kehitys sai odottaa. Herttoniemen isolla radalla pitkine suorineen ja kallistettuine kurveineen sain auton joten kuten vietyä 3. sijalle. Autossa oli selvästi ainesta parempaan vaikka tekniikkansa kanssa se tuntui jotenkin kovin kulmikkaalta ja moottorin luonne hieman autoon sopimattomalta.

Uutta kehitysversiota

Seuraavaksi sorvasin autoon uudet Ortmanin renkaat. Vanha rengaspari jotenkin kadotti pitonsa ja perä sinne tänne voimamoottorin jatkeena viuhtoen ei tunnetusti pääse mihinkään. Uuteen testiin Turun radalle vaihdettiin autoon myös hammasta miedompi moottorin ratas, välitys oli näin ollen 8/27. Auton ajaminen kyllä rauhoittui selvästi mutta miedompi välitys näkyi myös kellossa aikojen ollessa 8.200 luokkaa. Lisäksi moottori ei vastannut vastuskahvan käskyyn siten kuin piti ja edessä oli vaihtoehtoisen moottorin kokeilu.

Fuchs 25.000

Kokeilin autoon hieman miedommin kiertävää ja halpaa moottoria, vaikka se olikin eri kokoa alkuperäiseen moottoriin verraten. Epäilys idean toimivuudesta oli kyllä aiheellinen, koska Fuchs on moottorina PALJON kevyempi (ja sen sai tuettua paikalleenkin vain toisesta päädystä ruuvein). Tämän moottorin kanssa auto ei toiminut ollenkaan ja sama kaasuun vastaamattomuus alakierroksilla vaivasi. Lisäksi alustasta kadonnut paino kevyen moottorin myötä johti vain hermostuneeseen käytökseen ja lukuisiin ulosajoihin. Lyijypainojen lisääminen ei asian ”korjaamiseksi” ei oikeastaan ollut edes vaihtoehto.

NSR King 25.000

Päätin palata moottoriin joka sopii auton kiinnikkeisiin suoraan ja pakissa vuoroaan odotti NSR King 25.000. Ja kas, johan alkoi ajo maistua! Tämä moottori vastasi alakierroksilla todella hyvin liipasimen liikkeeseen ja puhti riitti muutenkin hyvin. Autosta tuli selvästi hallittavampi ja uusien onnistuneempien renkaiden myötä myös ajanotto alkoi tykätä uudesta kombinaatiosta. Alettiin olla lähellä sitä mitä Turun rata tarvitsee ja sehän sopi, koska kotikisa Turussa oli jo ovella.



NSR King 25.000 ja miedot välitykset.

Viilausta

Loppusilaus Audiin tehtiin siis tulevaa kisaa silmällä pitäen. Auto oli yhä hieman äkkipikaisen oloinen ja tarkka ajettava, joten pitkien suorien puuttuessa miedonsin välityksiä yhä 8/27 => 8/30. Slot.it iso kruunuratas mahtui juuri ja juuri auton takarungon sisään. Auton käytös rauhoittui juuri sopivasti! Audi vastaa hyvin kaasuun, jarruttaa myös ja on ennen kaikkea aika helppo ajettava, josta todisteena jatkuvat 8.000 alitukset Turun radalla. Testisession nopein aika 7.842 ei ole auton paras mutta parantuneen ajattavuuden myötä kierrosajat olivat nyt tasaisesti alle kasin!

Useamman tunnin uhraaminen testiin ja eri vaihtoehtojen kokeiluun siis kannatti ja heikosti etenevästä raakileesta saatiin tehtyä tasaisesti ajettava ja miellyttävästi kaasuun vastaava kilpa-auto. Tämä tietysti oman mittapuun mukaan arvioiden, mutta lähtökohtaan nähden voin katsoa onnistuneeni auton kehityksessä ihan mallikkaasti, varsinkin kun autosta on kuullut myös kommentteja tyyliin ”ei siitä oikein saa…”. Itse kyllä luulen, että jos kuski on tikissä niin takaa saa tulla kovaa jos tämän Audin edelle haluaa Turussa ehtiä.



Avant Slot Audi R10 voitokkaana Turun Fincupissa 2012!



Kuvat ja teksti: K. Ruusunen