Ei tapahtumia



The First Finnish 1/32 Vintage Slot Meet

NTSRC:n ideoima ja isännöimä Vintage autorata -autojen kilpatapahtuma koki siis vihdoin päivänvalon. Ja päivän läpi käyneenä voinee sanoa, että tapahtumalle olikin jo selvä tilaus. Sen lisäksi, että osanottajamäärä oli reilusti yli odotetun, saatiin paikanpäälle myös entuudestaan kisoissa käymättömiä osallistujia. Kisaan valmisteltua kalustoa lainattiin myös auliisti niille, joilla kaikkea kalustoa ei ollut saatavilla ja näin viivalle saatua lähes 150 kpl automäärää voidaan pitää erittäin positiivisena saavutuksena. Ainakin tapahtuma sai arvoisensa alun kun sopivaa hypetystä oli jo forumin puolella, kiirastorstaina kävi lehdistö paikalla ja saatiinpa pikku maininta kisasta ihan televiisoriin asti!


Jari Laakson kalustokirjoa Vintagessa

Ennen varsinaisia kisalähtöjä klo 11 oli pari tuntia aikaa kokeilla kaluston toimivuutta, tutustua uusiin kuskeihin, kaffetella ja popsia vaikka lihapiirakkaa. Varikolla ihmeteltiin aiemmin näkemättömiä autoja ja kyseltiin auton erilaisista historiikeista. Olihan osa autoista ollut kuljettajilla hallussa jo vuosikymmeniä, toiset hieman vähemmän ja osa hankittu varta vasten Vintage-meettiä varten. Varikolla sai myös apuja akuutteihin moottori -ongelmiin ja kaikesta toiminnasta oikeastaan kuvastui se, minkä useimmat tietävätkin: ura-autoilussa uudet harrastajat ovat aina tervetulleita ja avunanto kisatilanteissa kanssakilpailijalle on itsestään selvyys!


Myydään : Jukka Pöri

Kisan päästyä käyntiin sitten ajettiinkin siihen malliin, että aikataulu kerrankin piti! Kai Kivekkään ohjastaja -kokouksessa pitämä puhe näemmä osui ja upposi. E -periodin touring autoilla (1947 - 1961) startattiin ja ensihätään rataa kiersi vain kaksi autoa. Päivän edetessä vauhti tosin lisääntyi merkittävästi. Touring -luokka oli lähes 100% Scalextricin näytöstä. Radan täyttivät Minit, Escortit ja Datsunit. Pirteinä poikkeuksina radalla nähtiin Kurren Ford 1949 Custom, Pertti Jarlan Airfix Lotus Cortina sekä Aleksi "Salamisen" ohjastama Rellu 12. Tarkkavainuisimmat haistoivat ilmassa jo wanhan kunnon sähkön tuoksun!


Kurre Merivirran 1949 Ford Custom




Renault 12 Cordini oli Ranskan Scalextricin tuotantoa

GT -luokka oli yhä Scalextricin juhlaa valmistajien puolella, mutta Revell iski jo kiilaa rintamaan useamman auton voimin! Lisäksi automerkkien määrä moninkertaistui edellisestä, mitä ei missään tapauksessa voi pitää muuta kuin positiivisena ilmiönä. Oli päivän selvää, että kilpailijakaarti nimenomaan haluaa ajattaa ja nähdä radalla isoa merkkikirjoa!


Revellin Ferrari 250 GTO -autot olivat 60 -luvulta. #43 Ruusunen ja #9 Merivirta.




Tyylikkään Revell MB 300 SL -auton oli tuonut radalle Pertti Jarla

Sport Prototypes luokkien startatessa radalle saatiin yhä lisää uusia valmistajia Strombeckerin, Coxin, Polistilin ja Novon (Scalextric USSR )saapuessa kisaan mukaan! Tässä luokassa nähtiin myös viimeistään se, miten hitaasti kiiruhtamallakin ehtii kun pysyy urassa! Ennakkoon heiveröiset Fleischmanin Lotus-Fordit ja Polistilin menestyksen viittaa yksin urhoollisesti kantanut Can-Am Shadow eivät suostuneet kaatumaan muuta kuin saappaat jalassa. Tosin tällä erää Daavidien oli kaatuminen Goljattien tieltä...


Vintagessa esiintyi kolme eri yksilöä Fleischmanin Lotus-Fordista ja kisa oli tiukkaa




Polistil Can-Am Shadow oli yllättäen päivän ainoa italialaismerkin edustaja

Formulat ottivat estradin haltuun protojen jälkeen. Mittakaava -eroavaisuuksien vuoksi radalla kulki toisinaan melkoisia midgettejä ja monstereita, yhdessä lähdössä kaikki tyynni. Toiset autoista kiersivät rataa herrasmiesmäisemmin ja toiset räyhäsivät sen mikä Voimareestä irtosi. Open Wheel -kilpureiden ollessa kyseessä alkoivat lähikontaktit olla haitaksi omalle etenemiselle, samoin kuin tekniset viat ja suoranaiset selkärangan taittumiset (P. Jarla !)


Powersledgea ajoi Aleksi Salminen




Jarlan BRM P261 päätyi jo radalla kahdesti tähän kuosiin ennen kuin oli pakko luovuttaa

Päivän päätteeksi laukattiin hieman vapaamissa tunnelmissa ns. kerholuokan kalustolla. Taatusti kisapäivän villein auto oli Kurre Merivirran Hot Rod hoppa, joka esiintyi tässä lähdössä.


Pikku -oravien kuuraketti valmiina lähtöön!

Ajamisen täyteisen päivän lomassa saatiin lisäksi varaosatäydennyksiä ja solmittiin myös muutamat sujuvat vintage -autokaupat. Aiemmista poikeavan rata -tapahtuman isoin anti oli kuitenkin mielestäni nähdä, että kaluston vanhasta iästä huolimatta autot kulkivat yhä todella hienosti ja millä tahansa nykyaikaisemmalla autolla olisi ollut tekeminen pysyä näiden autojen kelkassa. Lisäksi se tosiasia, että kaikki nämä autot ovat yhä olemassa ja ne ovat kilpailukelpoisia on hatun noston arvoinen asia. Pelkästään omasta arsenaalista löytyi autoja, joilla ei oltu ajettu yli vuosikymmeneen, tai vuosikymmeniin! Vaan tänäänpä ajettiin.



Teksti ja kuvat Kai Ruusunen

Kaikki kilpailusta ottamani kuvat nähtävissä osoitteessa: http://s91.photobucket.com/albums/k300/darkcrystal_photo/1st%20Vintage%20Nokwood/

Kai Ruusunen