Touring-luokan moottorin virityksestä??

Hep!

Miten tällä hetkellä tulkitaan sääntöjä seuraavista toimenpiteistä liittyen Touring-luokan moottorin rakennukseen:

* ankkurin ennakon muuttaminen kollektorin asentoa kiertäen
* ankkurin kollektorin vaihtaminen uuteen, samantyyppiseen (jossa on enemmän pintaa)
* ankkurin akselin kiilloitus ja pinnoitus (timantti, titaaninitraus tms)
* rautapakan halkaisijan sorvaus mittaan .500"
* lankojen kontaktin varmistus kollektoriin (laserhitsaus tai resistanssijuotto hopealla)
* ankkurin akselin pienennys 1,5 mm:iin 80 DP pinjonille
* kannun oikaiseminen tai muodon tahallinen muuttaminen edullisemmaksi
* kannun saumojen hitsaus (laser tai pistehitsi) jotta kannu kestää oikomisen paremmin
* kannun hehkutus jännitysten poistamiseksi
* hiilikanavien oikaisu (ovat uusissa koneissa aivan hirveät)
* oikaistujen hiilikanavien reikien viilaus jotta ne saa uudelleen samoille paikoille
* magneettien hoonaus haluttuun kokoon

Eli siis saako naapurin maalle rakentaa verovapaasti? Kysyy nimimerkki "paalutinko turhaan...?"


-eemeli-

Kun mennään ihan tarkasti sääntökirjan mukaan ns. "pilkuntarkasti", niin en löydä yhtään mitään tuosta listasi mitä ei saisi tehdä...

No niin osuit asian ytimeen. Ulkomailta taitaa saada set-uppeja ihan valmiina joissa osat ovat kohdallaa jo valmiiksi ilman 100€ työpanosta...

Asiahan ei minulle kuulu, mutta mutta...

No nyt,

Ja onhan meillä sitten se luokka joka on tarkoitettu niille jotka haluavat ja osaavat virittää!

Kaikessa pienoisautoilussa (ja taitaa olla sama muussakin moottoriurheilussa) on semmonen kummallinen juttu että aina pitää yrittää venyttää sääntöjä rajoitetuissa luokissa. Näiden luokkien tarkoitus alunperin kun on yleensä ihan muu kuin toimia "virittäjävelhojen" leikkikenttänä.

On se vaan kumma juttu.

ps. 100€ setupista kuullostaa hyvältä.
Hyvän käytetyn G7 moottrin (RL Setup ja PK ankkuri) saa tolla samalla rahalla.

Jep.

Syy, miksi moista kyselen, ovat Muran hiilikanavat. Ovat aivan laittoman pielessä ihan vakiona.

Muran osien laadussa näyttää olevan huimia eroja. Tein oikomatyökalun kannulle. Seuraava erä kannuja olikin ihan eri kokoisia. Riepoi... mittaeroja oli jopa yli 0,5 mm sisämitoissa...

Siitä vähän ajatus lähti lentoon, että mitä muuta moottorille voisi tehdä, jotta ulos saisi maksimaalisen hyödyn sääntöjen puitteissa.

Tarkoitus ei ole alkaa tärvelemään hyvää luokkaa rakentamalla mörkömoottoreita

Joskus voisi olla kiintoisaa ajella hand-out renkailla ja kenties moottorillakin?


-eemeli-

Kuinka paljon noilla toimenpiteillä saisi sitten kyytiä lisää?

Itse ajan touringia yhdellä moottorilla jolle ei ole tehty mitään muuta kuin liimattu magneetit pikaliimalla kannuun ja hiilikanavat kohdistettu. Lisäksi siitä on kerran sorvattu kollektori. Ainakin Kotkan kisassa kone lauloi pääsuoralla ja dosiksessa erittäin hyvin. Itseasiassa olin havaitsevani, että sillä kerkisi suoralla kaikille kärkipään kuskeille.

En usko, että kisamenestykseni paranisi yhtään vaikka tekisin kaikki nuo Eemelin mainitsemat toimenpiteet mosaani. Sen sijaan jos käyttäisin noiden toimenpiteiden tekemiseen kuluvan ajan auton säätämisen opetteluun, kahvan virpomiseen ja ajoharjoitteluun niin uskoisin siitä olevan huomattavasti enemmän hyötyä kisamenestystä ajatellen.

Tämä siis tämmöisen harrastelijakuskin mielipiteenä. Maailman huipulla ajavien suhteen tilanne on tietysti aivan toinen.

-kaitsu

Oot Kaitsu ihan oikeessa.

Se vaan tuntuu junnusta / junnun isästä selvältä minkä takia noi isot pojat joilla on virityksiä autossa pärjää paremmin.

Mun mielestä teknisesti niin alhaisessa luokassa kuin touring on ei pitäisi sallia minkäänlaista auton virittämistä. Ei edes säätämistä pyöriä pienentämällä.

Miksi sallia jotain kallista ja vaikeaa joka luokassa?
Toistan itseäni: Säätämistä varten on omat luokat.

Empun listasta tiedän, että seuraavanlaisia juttuja tehdään:

* ankkurin ennakon muuttaminen kollektorin asentoa kiertäen
* ankkurin akselin pienennys 1,5 mm:iin 80 DP pinjonille
* kannun oikaiseminen tai muodon tahallinen muuttaminen edullisemmaksi
* hiilikanavien oikaisu (ovat uusissa koneissa aivan hirveät)
* oikaistujen hiilikanavien reikien viilaus jotta ne saa uudelleen samoille paikoille
* magneettien hoonaus haluttuun kokoon

1.5mm akseleita olen nähnyt ainoastaan Eestissä. Heillä on siellä semmoisia ratoja joissa moiset välitykset tulevat kysymykseen. Suomessa ei ainoatakaan, jossa ei pärjättäisi 64pitch-välityksillä. Muistetaan, että koneessa on pronssilaakeri ja taka-akselille ei saa tehdä kuin pienen kolon.

Allaolevia en sitten tiedä tehdyn...

* ankkurin kollektorin vaihtaminen uuteen, samantyyppiseen (jossa on enemmän pintaa)
* ankkurin akselin kiilloitus ja pinnoitus (timantti, titaaninitraus tms)
* rautapakan halkaisijan sorvaus mittaan .500"
* lankojen kontaktin varmistus kollektoriin (laserhitsaus tai resistanssijuotto hopealla)
* kannun saumojen hitsaus (laser tai pistehitsi) jotta kannu kestää oikomisen paremmin
* kannun hehkutus jännitysten poistamiseksi

Enkä myöskään näe noista tulevan sen suurempaa hyötyä.

Luokan tarkoituksena on alunperin ollut, että kaikilla on mahdollisimman samanlainen kalusto, ja jotta erot kisassa tulee lähinnä kuljettajista eikä auton rakenteluista. Käytettävät ja saatavat osat ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä suoraan voi useinkaan käyttää. Esimerkkinä, rungon laakerireikien aukot eivät mahdollista laakereiden juottamista suoraan. Tämän vuoksi sallitaan pieni rakentaminen. Tällä rakentamisella mahdollistetaan myös se, että autosta saa pitkäikäisemmän ja kestävämmän, mikä on pienille harrastajille aika tärkeää.

MM-kisoissa järjestäjä jakaa moottorit, renkaat ja korit. Suomessa ajettiin muutama kisa handout-renkailla ja kokemukset oli hyviä. Se kuitenkin taisi kaatua sitten siihen, että kahdesta parista tuli iso kustannus : ja ettei kerhonvetäjät ehtineet sorvata kumeja junnuille.

Tossahan voisi kokeilla semmosta, että jaetaan merkatut renkaat jo lauantaina eikä sunnuntaina aamulla? Ja että niitä saisi ostaa haluamansa määrän mutta kisassa niitä olisi tietty käytettävä. Koneiden jakamista kisaajille en kustannussyistä kannata. Jossain endurossa voisi moista kokeilla.

Kaitsulla oli hyviä pointteja auton suorituskyvyn riittämisestä kisoissa. Tosiaan harvassa ne kai on, jolla homma jää TS:ssa kiinni kaluston kulkevuudesta. Ja on se sitten luokka mikä tahansa niin aina jollekin sattuu se nopeampi kone. Mutta osaako sitä sitten hyödyntää on asia erikseen.

Lajiahan saa ja pystyy harrastamaan monella eri tavalla sääntöjen puitteissa. Toisille on tärkeää että kori on hienosti maalattu, toisille tärkeää auton rakentaminen ja toisille taas menestyminen. Joillekin jopa kaikki em. Enkä sano tätä millään pahalla kenellekään.

Matti

Olisi hienoa, jos kaikki osien valmistajat ajattelisivat myös harrastajaa, mutta ikävä kyllä raha ratkaisee monesti.

Katselin tuossa yhtenä päivänä ProSlotin G12 ankkurin akselia, ja pinta näytti aika karkealta. Eli ei kannata suuremmin ihmetellä, jos koneen laakerien elinikä ei muodostu pitkäksi.

Ehjistä, suorista osista on kiva rakentaa.

Totta tuo mitä Kaitsu kirjoitti: mulla ei ainakaan ole menestys yleensä ollut kiinni vauhdista. Ajotaidon puute enemmänkin on rajoittanut menestystä.

-eemeli-